- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
131

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyslukukausi 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Syyslukukausi i <) 26 131

hemmin, silloin, jolloin minä olin ensimmäistä kertaa
syksy-iltana yksin metsässä. Kello oli kai noin 11, mutta taivas oli
jo täynnä tähtiä, metsä oli salaperäinen ja pimeä ja kiehtova.
Tuo ihana, kirkastava hetki Pohjantähden alla.

Tuosta päivästä on kulunut siis enemmän kuin kolme
kuukautta. Nyt on kaikki muuttunut, puut ojentavat valitellen
alastomia oksiaan taivaan harmauteen, maa on kylmä ja kuollut,
meri lainehtii raskaasti, jäinen, hyytävä tuuli puhaltaa
sieltäpäin. Eikä ole edes lunta, siunattua, valkeaa, puhdistavaa
verhoa. Voi, talvi, joudu nyt! Joulu — niin joulu on
todellakin kolmen viikon kuluttua — melkein. Miten minä ehdin
saada kaikki lahjat valmiiksi?

4. 12. Lauantai.

Voi, Maija, ne Nilun rahat ovat hyvin salaperäisesti löytyneet
eräästä koulun kaapista. Me kaikki luulimme ensin, että hän
oli vain unohtanut ne kotiin tai jollakin muulla lailla sotkenut
asian, mutta nyt on hyvin todennäköistä, että joku on ottanut
rahat ja sitten pelästyneenä kätkenyt ne tuonne kaappiin. Huh !
Se on hirveätä, enkä tahdo sitä enää ajatella.

Menen Katin luo. Hommasin itselleni kutsun sinne, kun
en tahtonut olla kotona. Oudille tulee nim. vieraita, enkä
viitsi olla mukana. Ujostelisin Metua, ja minulla olisi vain
ikävä. Mutta äiti väitti, että en saa ruveta eriseuraiseksi,
ja niinpä kaikessa hiljaisuudessa kutsutin itseni Katin luo.
Koko Majakka tulee luultavasti sinne, ja meillä on niin hauskaa
ja suloista yhdessä.

Kuivatan par’aikaa tukkaani; pesin sen juuri. Inhoittava
tuollainen märkä sotku. Suku -j- Outi — Lea agitoi minua
vilkkaasti polkkaamaan sen. Aune on kerrassaan innostunut.
Me löimme adventtisunnuntaina vetoakin asiasta.

Haa, Outi huutaa, että kylpy on valmis. Ryntään viivana
ammeeseen ja sitten Katin luo. (Käsityö mukaan ! Hm !)

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0135.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free