- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
135

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyslukukausi 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kevätlukukausi 1926 6 £

kun juuri olin päässyt tuskalliselta automatkalta. Pelkäsin
hurjasti, että alkaisin siellä itkeä — ajattele, miten noloa se
olisi ollut, miten hurjan noloa! Minua harmitti sen
ajatteleminen niin suuresti, että sisuni nousi.

Haa, sanoin minä päättäväisesti, minäpäs en itke! En itke.
En tahdo itkeä. Minä en tahdo itkeä. Minä en itke. (Olin
silloin yksin huoneessa.)

En olisi voinut uskoa, että tahdolla olisi niin suuri vaikutus
ihmishermoihin. Silmänräpäyksessä olin aivan rauhallinen.
En edes hermostunut, niin että olisi tarvinnut hillitä itseäni.
Olin, olin todella levollinen.

Isä ja äiti olivat luulleet, että pelkäisin hurjasti Kirurgiin
menoa. Niin minäkin. Kuinka me hämmästyimmekään, kun
olin tyyni ja rauhallinen! Vitsailin vielä pukiessani ja juttelin
iloisesti. Tohtori tutki minua. Toisin sanoen paineli
järjestelmällisesti turvonnutta, arkaa nilkkaa. Olin eri ylpeä, kun
saatoin sanoa vallan rauhallisesti: »Koskee — ei yhtään —
enemmän — koskee oikein kovasti —■ jne.» Lääkäri katseli
minua huvitettuna ja julisti sitten : »Pohjeluu alapäästä
murtunut. Kaksi viikkoa kainalosauvoin. Keskiviikkona saa jo
mennä kouluun.»

(Mikä on pohjeluu ? En kehdannut kysyä.)

Pääsin vihdoin kotiin omaan suloiseen sänkyyni jalka
vahvasti kipsisiteessä. Jaksoin sitä tuskin nostaa.

Olin eri ylpeä, kun isä sanoi, että olin ollut »hyvin
urhoollinen». Hm.

Tänään olin röntgenöitävänä. Tuntui eri hullulta, kun jalan
luu valokuvataan kipsin ja nahan ja läskin läpi.

Lääkärin havainto todettiin oikeaksi. Jalka melkein poikki.
Jouluaaton jälkeen vasta saan vehjailla vapaasti.

Suurenmoista. Juuri, kun minulla oli
umpisuolentulehduskin. Onnettomuuden lukukausi!

Koulussa oli herännyt tiistaina suuri möly. Majakka oli
tullut varta vasten aikaisin kouluun ja nautti tilanteesta täysin
siemauksin.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0139.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free