- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
137

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyslukukausi 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Syyslukukausi i <) 26 137

vaivuin, vaivuin jonnekin kauas — kauas. Outi kertoi
perästä-päin, että olin aivan valkea, liioittelematta kuin lakana,
silmät mustina ja tuijottavina. »Olit kuin kuolemanenkeli»,
lisäsi Outi runollisesti. — Torstaina olin jo aika virkeä ja
menin siis kouluun, mutta perjantai ja lauantai ovat olleet niin
hirveitä.

Ajattele, nyt saan maata ja kärsiä, ja kaikki ympärilläni
juoksevat ja riemuitsevat ja ovat terveitä. Pitääkö minun näin
usein saada opetus siinä, että oppisin kunnioittamaan terveyttä.
Tämä on kai tarkoitettu minun luonteeni jalostamiseksi, ja
minä olenkin yrittänyt parhaani, mutta nyt en enää jaksa.
Minun täytyy purkautua sinulle. Voi, vielä jouluaattonakin
saan kulkea laahustella kainalosauvoin, jouluna — riemun
juhlana 1

Suku kokoontuu Juho-enolaan jouluaattona Mummon tähden.
Tahdomme, että Mummo näkisi meidät kaikki ympärillään.
Voihan tämä joulu olla hänen viimeisensä. Mummo-rukka!
Me menemme sinne aikaisin päivälliselle, ja sitten palaa kukin
perhe kotiinsa omaa joulua viettämään. Mutta nuo muutamat
tunnit siellä ovat luultavasti koko vuoden vaikeimpia hetkiä.
Tiedäthän, miten vaikeata minun on ilmankin kuunnella
toisten laulua — siihen sekaantuu aina hiukan katkeruutta.
Tunnen jääväni aivan kuin lasisen oven ulkopuolelle.

Suku on hyvin musikaalista, ja me laulamme usein kutsuissa.
Ja jouluna tietysti lauletaan. Ja minä istun yksin syrjässä
raajarikkona — ja äänirikkona ja koetan olla itkemättä. Se on
oleva jotakin niin kamalaa — uh, en tahdo ajatella sitä.

Ja kuinka minä jaksan hillitä itseäni vielä nämä kaikki viikot!
Kuinka minä voin olla huutamatta ääneen, kun näen toisten
menevän hiihtämään tai luistelemaan tai vaikkapa vain
kävelemään. Saan istua kiltisti sisällä ja »katsella päältä».

Ja mitä iloa minulla on joululomasta, kun en edes pääse nyt
kouluun. En pääse joulujuhlaankaan, nyt kun luokkani
ensimmäistä kertaa on isojen juhlassa. Kuinka minä jaksan yhä
edelleen leikkiä iloista ja tyytyväistä ja rauhallista. Kuinka

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0141.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free