- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
138

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyslukukausi 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

I I 2 Elämän auetessa

minä jaksan olla lyömättä korvalle jokaista, joka sanoo : »Voi,
Saima-parka.»

Ei minun olisi pitänyt päästää vaivojani valloilleen
sinulle-kaan. Kiihdyn vain turhanpäiten.

13. 12. Maanantai.

Olen lukenut aljaa. Mutta en minä oikein jaksa harjoitella.
Olen vielä vähän harmaalla päällä. Juttelen hiukan laskujen
välillä Sinun kanssasi, olen näet laskenut jo 3 esimerkkiä. Haa !

Lea on käynyt miltei joka päivä minua katsomassa. Hän on
niin suloinen. Lähinnä äitiä on hän parhain ollessani sairaana.

Jalkarukkaani pitää ruveta hieromaan. Äiti saa onneksi
tehdä sen. Tänään hän koetti ensimmäisen kerran. Se ei
koskenutkaan niin kovasti, kun edeltäpäin odotin.

Hierottaessa näin taas viikkoon ensimmäisen kerran oman
koipeni. Voi tiedätkö, kuinka se oli laihtunut, nim. säärestä.
Itse jalka oli aivan muodoton, kellertävä ja sinipunainen ja
nilkasta turvonnut tasapaksuksi. Se oli ihan säälittävän
näköinen. Olisin tahtonut taputtaa sitä päälaelle.

Nyt on vihdoinkin lunta maassa. Eilen satoi melkein koko
päivän suuria pehmeitä valkeita hiutaleita. Tumma,
alakuloinen maa ikäänkuin syntyi uudestaan, kun se sai ihanan valkean
juhlapuvun. Kentällä lapset laittoivat lumilinnaa punottavin
poskin ja huusivat riemusta. Kaikki tuli valkeaksi ja
kirkkaaksi ja valoisaksi — lumi peitti vaipallaan myös syksyn
raskaat, harmaat mietteet.

Myöhemmin:

Ei, minä en jaksa enää harjoitella aljaa. Pääni on kuin
lyijy-kuula. Epäilen, etten voikaan suorittaa kokeita. Kaunis juttu.
Nyt jätän sen täksi päivää.

Aion vaatettaa Kirstille nuken. En voi yleensä sietää
ompelemista.’ Se on niin suutarin kuivaa, ja olenkin siinä perin
kömpelö. Käsityöt, jokin pöytäliina tai sohvatyynynpäällinen,
ovat ainoat, jotka menevät mukiin. Niitä sentään hiukkasen
osaankin.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0142.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free