- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
145

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyslukukausi 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Syyslukukausi i <) 26 145

tai pari vuodessa voin olla kaunis — ulkonäköni riippuu niin
hurjasti kampauksesta ja valaistuksesta ja mielialasta. Niin —
ja kai myös puvusta. Mutta en ikinä olisi uskonut, että voisin
olla kaunis tuolla lailla, suuressa juhlassa. Ja että isä ja äiti
huomaisivat sen.

Kaiken kaikkiaan on perin virkistävää kuulla joskus hiukkasen
imartelua.

29. 12. Keskiviikko.

Ajattele, ylihuomenna on vuoden viimeinen päivä! Ja £
kuukautta vielä, ja taas on kesä, tai melkein kesä. Silloin
olen jo 14-vuotias.

Olen klinkuttanut nyt koko aamupäivän pianoa. Tuntuu
niin kummalliselta, että minä nyt otan soittotunteja, minä!
Että minä osaan jo hiukan soittaa, vaikkakin niin vähän. Mutta
minä opin enemmän, ja vuoden tai parin päästä ainakin osaan
soittaa muutamia kauniita kappaleita hyvin. — Osaan varmasti.
Soitto ei muuten ole yhtään niin vaikeaa kuin luulin. Vihko,
jonka mukaan soitan, on tehty minua paljon nuoremmille, ja
minun on aika helppo oppia. — Kauankohan tämä, että soitan,
pysyy salassa. Tietysti sen täytyy ennen pitkää joutua ilmi.
Nyt en enää pelkää sitä yhtä pahasti kuin ennen.

31. 12. Perjantai.

Tänään on vuoden viimeinen päivä. Vuosi 1926 on mennyt
eikä palaa milloinkaan, ja miten vähän, miten hirveän vähän
minä olen saanut tehdyksi!

Tämä vuosi on ollut niin kummallinen, varsinkin jos ottaa
mukaan syksyn vuodesta 192^. En ole ikinä ennen elänyt niin
ihmeellistä aikaa. Olen kehittynyt niin suunnattomasti.
Luonteeni on paljon syventynyt ja avartunut, mieleni ensin
lapsellisesta rauhallisuudestaan tullut hyvin riiteleväksi ja intoilevaksi,
ja kesällä se on taas paljon tyyntynyt. Viime kesänä etenkin
kehityin paljon. Mieli avartuu pakostakin sinisen taivaan alla,
kaikki katkeruus sulaa sielusta, kun kevätaurinko loistaa ja

10 — Harmaja, Elämän auetessa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0149.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free