- Project Runeberg -  Sateen jälkeen. Runoja /
19

(1935) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Lumipäivissä äsken hymysi rinne,
tuli tuoksuen tuuli. — Vie minut sinne,
valon, ilmojen hohtoon huimaavaan!
Talo päälleni syöksyy! Pois seinien alta!
Keväthanget vaipuvat. — Korkealta
unen pilviä tuulet vie yli maan.

Tähän ei siis yltänyt rintani palo
Vain hellää riemua huokuu salo,
ei suitsua vuori, ei vapise puu.
Minä tuskasta hiillyin. Mut yli pääni
yhä laulaa metsien autuas ääni
ja ihanat hongat kaareutuu.

Niin, Kärsimys, kasvosi vitkaan vaihtuu.
Syvin kauhu ja kipein häpeä haihtuu.
Sinut nään: olet äiti. Pois lapsesi vie.
Läpi hirveän aavikon soit minun tulla.
Nyt suo minun juoda. Yksin on sulia
veden elävän luokse valta ja tie.

Minä riemua pyysin. Mut elämän uuden
suo sekin vain rajoilla ajattomuuden
kun tuska jo on läpitunkenut sen.
Miks nyyhkytän? Tuskassa syvimmässä
itu riemun on. Mullassa pimeässä
on elämän siemen ihmeellinen.

19

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 14:27:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/hssateenj/0021.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free