- Project Runeberg -  Sateen jälkeen. Runoja /
112

(1935) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Oi että kääpiöiden joukkiot
ei aina vaanis jättiläisten teitä!
Ei järky heistä jätin kohtalot,
vuossadat vierressääu ei muista heitä.
Mut suurimmankin hengen kammitsoi
lait ihmistuskan, ihmisriemuu täällä.
Ei tappaa nuolellansa myrkkypäällä
voi kääpiö, mut haavoittaa hän voi.

Vaan ehkä käskyn sai se veljen käsi,
mi kipeimmin sua iski sydämeen,
avata kalliosta sisimpäsi
syvimmän lähteen, siellä-kumm 11 nneen.
Janoisin tuska povestaan luo hyrskyn,
vuossadat josta tuskallansa juo.
Omasta olennostaan kurjuus luo
hyvyyden, voiman, vapauden myrskyn.

Siks, heimos sydämessä Nukkuvainen,
on kirkas tuskas, kirkas köyhyytes.
Sokaisten laskenut sun kulinilles
ei koskaan kruunuansa loiste mainen.
Suu hautas säteilyä ihanaa
maa himmennä ei kultatoinullansa.
Siks rakkautes luja, köyhä kansa
syvimmin omanaan sua rakastaa.

112

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 14:27:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/hssateenj/0114.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free