- Project Runeberg -  Hunnutettu. Runoja /
62

(1936) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Miten hellänä taivas päilyykään

veden pohjassa, vierellä kalliopaaden.

Sädejuovia, pilviä kantaa saaden

on autuas aallokko rannan tään.

Miten suvien saatto on kukkinut siellä,

jalat paljaat juosseet lepikkotiellä,

pää ruskea helmassa hietikon

suviauringon huumaa juonut on,

pää lämpimin kutrein, mi kohta on multaa.

Yhä heittävät pilvet taivaista kultaa

yli koivujen hunnuissa väikkyvän tien,

sade ritvoja hopeoi välkkyvin rihmoin,

jalohelmillä kaste, jalkoja vihmoin.

Mut kuoleman maan minä kanssani vien.

Sydänpohjassa nyt syvä mulla on hauta.
Sen mukana vien läpi ihanan maan.
Värit urpujen ei, ei peipposet auta,
ei rastas kristallihuilullaan.
Mut tuskani voimin ma janoan sinne,
mihin lemmikkimättäät nousevat nyt,
ja on vuokkojen loistoon peittyvä rinne,
kun näkee sen silmäni kyyneltynyt.
Käsin hartain ruusujen nuppuja kosken,
ne istutti hän, joka kummussa on.
Syvä kyynelvuo niin käy yli posken:
kipu jää, mut kevät on kuolematon.

62

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 12:05:01 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/hunnutettu/0064.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free