Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
ja kansatieteellisistä museoista oli kaunis Jääsken
puku meille kyllin tuttu, nyt olimme sen kotimaassa ja
tottahan sitä oli nähtävänä kirkkomäellä jos missään.
Ei meitä kuitenkaan sinne vetänyt mikään
kansatieteellinen asian harrastus, vaan tavallinen
matkailijan uteliaisuus, tuo halu nähdä jotakin uutta ja
maassamme harvinaista: kansallispukuja elävien ihmisten
yllä. Ja juuri sen tähden toiveemme perin pohjin
pettyivät. Sillä sitä todellisuutta ja elämää, jossa
näimme nämä kirjavat puvut, sitä edustamassa oli
kymmenkunta ryppyistä mummoa, nekin jo ihan haudan
partaalla. Museon vahakuva elottomanakin oli
viehättävämpi kuin nämä menneen ajan jäännökset.
Nuori polvi oli luopunut es’isäinsä tavoista. Jääsken
puku oli joutunut museon omaisuudeksi; sen entisessä
kotiseudussa oli uusi kaunoaisti mieltynyt
kaupunkilaisiin ostokoruihin.
Mutta ilman sitä erikoista väriäkin, jota olimme
toivoneet näkevämme siinä elävässä taulussa, tarjosi
se kyllä paljon havaintojen aihetta. Kirkolle kokoutuu
kansaa pitäjän joka kulmalta. Kirkko on yhteen
kuulumisen ja yhteyden tunnusmerkki. Salon uutisasukas,
joka on usein viikkokausia elänyt yksinäistä
elämäänsä etäällä muista ihmisistä, pääsee täällä taas
yhteyteen muun maailman kanssa. Hänen kysymyksensä
»mitä kuuluu?» ei ole tyhjä lausetapa, ja toinen
kysymys »onko rauha maassa?» vaatii vastausta. Ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
