Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
pysähtymään. Sopivan järvenrannan ohi kulkiessa ei
virkistävää uintia lyöty laimin. Tätä järjestystä
noudattamalla riittivät voimat hyvästi, varsinkin sitte, kuin
jalat, jotka alussa eivät kestäneet juuri mitään, vähitellen
vahvistuivat ja me opimme, miten niitä on oikein
hoidettava.
Siistissä puvussa me olimme Viipurista lähteissämme,
mutta kohtapa maantie-elämä jätti jälkensä
ulkoasuumme. Kuin jonkun ajan päästä tuuli toi
sadetta, meni viimeinenkin komeuden jäännös
menojansa. Vaan kuin hilpeä mieli ei toki samalla
huuhtoutunut pois, ei tuo pukuvahinko suurikaan ollut;
kävely sujui yhtä kevyesti, ja missä tarvitsi
arvokkaasti esiytyä, tuottivat lyyra ja valkoinen lakki
tarpeeksi loistoa joukollemme, vaikka puku muuten ei
ollutkaan säännön mukainen. Tässä kuten muissakin
kohdissa opimme mukautumaan oloihin sellaisinaan,
kuin olivat, ja huomaamaan joka kohdasta valoisan
puolen. Kaikki hartaat toivotukset sen tai tämän
asian muutoksista, jota meidän voimamme eivät
riittäneet korjaamaan, olivat kerrassaan karkoitetut
joukostamme ja tuomitut »hyödyttömiksi unelmiksi».
Varsinkin koski se päätös meille niin tärkeitä ilmoja.
Niistä saattoi meidän käsitystapamme sovitella tällaiseksi
viisaaksi lauseeksi: kesällä ei sada, ja jos sataa,
ei siitä kastu, ja jos kastuukin, ei se mitään tee!
Sillä mielellä ottaen vastaan tuulet ja sateet elimme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
