Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
oppainamme metsätorpasta toiseen; me astuimme kuin
sopulit suoraan aina samaa suuntaa: jos sattui vesi
eteen, etsimme rannalta veneen, soudatimme itsemme
ylitse ja läksimme taas samaan suuntaan edelleen.
Vasaran paukahdusten ääni oli jo ammoin jäänyt
kuulumattomiin jäljelle metsään, joka yhä tiheämpänä
piiritti meitä, kuin viimein auringon lasketessa
pysähdyimme Paaston torppaan, joka on Lopen, Tammelan
ja Pyhäjärven pitäjäin äärimmäisten nurkkain
kulmauksessa. Tulommo oli nähtävästi odottamaton
ja jotain ihan uutta, sillä nyt olimme seudussa, jonne
vieras harvoin osuu, ja ulkoasu, matkailijan
kävelypuku polvihousuineen ja reppu seljässä, teki
ilmestymisemme sinne vielä oudommaksi. Mutta Suomi
on vierasvaraisuuden maa, täällä ei kysytä passia
eikä matkan tarkoitusta, taloon tulija on aina vieraan
arvossa, ja se kyllin riittää hänen viihtymisekseen.
Tupa ei ollut suuri, yksi huone vain, ehkä 6 kyynärää
kullekin kantille, ja siinä asui kaikki talon väki,
isäntä ja emäntä, renki ja piika ja vielä kaksi lasta.
Mutta ettäkö meille, neljälle miehelle, ei siinä siltä
vielä olisi tilaa, ei niille yksinkertaisille ihmisille
johtunut kellekään mieleen. Yö oli kylmä — oli näet
juuri kylmäin hallojen aika kesäkuun alulla 1891 —
ja me sen tähden emme tahtoneet vaihtaa tuvan lämpöä,
jossa tuli paloi avonaisessa takassa, eri huoneen
etuihin, joita lato tai aitta mäellä olisi voinut
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
