Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Me olimme nyt ihan keskellä metsäseutua, mutta
emme kuitenkaan jylhän, koskemattoman salon
sydämmessä. Metsä oli asuttua. Teollisuuslaitosten,
Pyhäjärven pitäjän pohjoispäässä Rautakosken ja
etelässä Högforsin, läheisyys oli myöskin täällä
metsässä saanut aikaan erästä teollisuutta: hiilen
polttoa. Jo lähellä Paastoa tapasimme keskellä suurta
metsää ensimmäisen hiilimiilun. Se oli meille ihan
uutta, ja yhtä outo ilmestys olimme mekin
hiilenpolttajalle, joka meidän tulostamme heräsi
havumajassaan ettone-unestansa. Me teimme tuttavuutta,
kävimme istumaan hänen majansa eteen ja aloimme
keskustelun. Kun tavalliset kysymykset »mistä ja
mihin» oli suoritettu, voimme kääntää puheen
metsäelämään, hiilenpolttoon. Tarjottu sikari — rauhan
piippu tämän asunnon ruhtinaalle — irroitti kielen ja
ukko alkoi kuvailunsa. Tietysti metsässä muka
kummitteli, haltiat ja noidat mellastelivat hirmuisesti;
mutta yhtä varmaa oli myöskin, että miilun tuli pelotti
kaikkia pahoja henkiä ja että hän, hiilenpolttaja,
ei peljännyt mitään, asui vaan täällä kesät päästänsä,
kävi silloin tällöin hankkimassa jostakin torpasta
ruokatarpeita, mutta muuten oli kokonaan vapaan
metsän vapaa poika. Jos olisimme tulleet hänen
luoksensa illalla, niin olisimme saaneet käyttää
hyväksemme hänen havumajaansa ja miilun lämpöä
ja viihtyneet siinä kyllin hyvästi, koska emme olleet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
