Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
53
aina rakastaisimme toineii toistansa, kuiu siihenkirr asti, ui-
mittäin niinkuin siskokset ikään".
"Me lupasimme enempääkin", sanoi upseeri.
"Aiwan oikein, Kun erosimme, lisäsitte te: Ios
joskus aika tulee, jolloin tarwitsette wilpittömän ystäwänt
apua, niin antakaa minulle sana; minä tulen paikalla.
Eikö niin? wai olenko unohtanut jotakin, niinkuin äskeii
arwelitte? — Nyt on se aika tullut, josta te puhuitte ja
jona tarwitset! apuanne" sanoi neiti ujostelematta;
’,Jatkakaii, jatkakaa!„ sopotti sotilas ja muutti tuolinsa
likemmäksi neiteä. "Ette woi käsittää, kuinka sanomatto-
masti se pyyntö ilahuttaa minna".
"Te olette ainit olleet niituille uskollisena, herttaisetta
weljenä; minä olen luottanut ja mieltynyt teihin, mutta
joka kerta kim mieleeni kuwittelin läheisempää yhteyttä mei-
dän kesken, säikähytti minua oma wähäpätöisyyteni, Minä
olen teidän mieleenne, sen kyllit tiedäI I, täksi päiwäksi ja
huomiseksi, mutta se mieltymys ei kestä kanan; teillä on
jalo, mahtawa luonto; minun täytyy aina ahkeroimalla yletä
teidäIi tasalle enkä edelleeii jaksa seurata teitä; minä olen
huikentelewainen ja pintapuolinen mieleltäni,— oikein totta,
— teidäii poissa ollessanne, olen tarkasti tutkinut itseäni
ja huomannut sitä";
"Te rakastatte siis toista?’, kuiskasi sotilas tuskin
kuuluwaisesti"
"Enthän sitä ole sanonut"," wastasi neiti hymyillen ja
sitä mieleiimalttia kummastellen, jota hänen leikkikumppa-
linsa näössään osoitti,
"Kuka se on?" kysyi upseeri. "Te puhuitte äsken
luottamuksestanne minuun; osoittakaa sitä ja uskokaa mi-
ntulle hänen nimensäI"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
