Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 43 -
Annan ääni oli todellakin harvinaisen
sointuva, sen huomasi Hart taas.
Sitten seurasi jälleen tuo tavallinen
Va-punpäivänäytäntö: puhetta, naurua, simaa,
hälinätä, tungosta, ylioppilaslaulua,
lämmitettyä viiniä, j. n. e.
Yhfäkkiä laulu alkoi taas: „Ah, pois sä
mielit, kulta!"
Voi, luoja! Miksi he valitsivat tuon
vanhan laulun? Sehän oli laulu niiltä ajoilta,
jolloin Anna vielä oli nuori, jolloin hän eli.
Anna istui kuin lumottuna. Aika oli
vierinyt kymmenen vuotta taaksepäin. — —
Mutta sitten hän heräsi. Huh, kuinka hänen
oli kylmä! Ja kuinka vanhaksi hän yhfäkkiä
tunsi itsensä. Mitä ihmettä hän teki täällä
vieraiden, meluavien ihmisten parissa? Miksi
hän oli tänne tullutkaan?
Hän nousi ylös aivan kalpeana.
»Anteeksi, pelkään hiukan vilustuneeni. Parasta
on että kiirehdin kotiin", sanoi hän ojentaen
kätensä hyvästiksi.
Eksköld tarjoutui hankkimaan hänelle
hevosta ja yhdessä he astuivat alas Alppilan
mäkeä.
Anna istui ajurin vaunuun ja ajoi kotiin.
Kotona oli sittenkin paras. Hän söi
päivällistä kahden kesken isänsä kanssa ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
