Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 55 -
töihinsä. Ja tuossa käveli Eksköldkin ohi,
hymy huulilla ja vilkasi sinne päin.
Hart veti hermostuneesti esiin kellonsa
ja katsoi siihen tajuamatta kummikaan mitä
se oli. Se antoi hänelle, kumminkin aiheen
näyttää huolestuneelta, ikäänkuin hän olisi
unohtanut kovin tärkeän tehtävän.
»Anteeksi että poistun hauskasta
seurasta, mutta huomaan että aika ei salli minun
viipyä kauemmin", sanoi hän niin vakavasti,
että Vilma Aarnio varmasti uskoi, että
perhos-kirja, jonka hän onnettomuudeksi oli
maininnut, nyt veti nuoren tiedemiehen pois
hänen seurastaan.
Hartia itseään ensin huvitti ja sitten
harmitti. Eikös pitänyt hänen nytkin valehdella!
Millainen kurja pelkuri hän oli! Eikä hän
edes uskaltanut rehellisesti valehdellakaan.
Hän ei koskaan olisi ryhtynyt suorastaan
keksimään valheellista juttua esim. odottavasta
korehtuurista tai käsikirjoituksesta, jonka hän
varmasti oli luvannut painoon silloin ja
silloin, tai muuta sellaista. Ei, se olisi ollut
liian rehellistä valetta. Nyt hän koetti
uskotella omalletunnolleen, ettei hän ollut
valehdellut ollenkaan, ei kerrassa mitään. Hän
oli vain katsonut kelloaan — herranen aika,
mitä pahaa siinä oli? Jos Vilma Aarnio siitä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
