Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 56 -
sai sen käsityksen että häntä, Hartia, odotti
tärkeä työ, niin oliko se hänen syynsä? —
Kuinka häntä suorastaan inhotti hänen
oma itsensä! Ja millaisena hän oli
aikaisemmin koettanut näyttäytyä neiti Hemmerille
ja Eksköldille? Pelkuri hän oli ja tuli
olemaan. Koska hän saisi kylli rohkeutta
ollakseen se mikä oli, käydäkseen pää pystyssä
teeskentelemättä muille ja — mikä oli tuhat
kertaa pahempi — omalle itselleen?
Vaikka mikä se oli oikeastaan se hänen
oma itsensä, se tohtori Olli Hart? Eihän
sitä ollut olemassakaan. Se oli vain kokoelma
pieniä pirstaleita jos jotakin romua.
Jos olisi olemassa joku ihminen, jolle
saisi puhua ja joka ei ilkkuen nauraisi!
Olihan hänellä ystäviä — paljonkin — liian
paljon — mutta eihän tuollaista voi puhua
miesten kesken. Sehän on tietysti lapsellista
sentimentalisuUtta ja sairautta. Olisipa se
kaunista, jos hän menisi esim. Eksköldin luo
valittamaan kuinka kurja hän ja koko maailma
oli. „Hyvä veli Eksköld, ota osaa huoliini!
Minä olen valheellinen pelkuri. En voi tehdä
järkevää työtä, sillä ajatukset harhailevat
milloin missäkin ja minä kaipaan, kaipaan,
kaipaan, kuin sentimentali koulutyttö!"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
