Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 57 -
Hart näki hengessä Eksköldin
hämmästyksestä sanattomat kasvot, joista ivallinenkin
piirre oli hävinnyt ja kuuli kuinka hän
vastasi: »Hyvä veli, minä lähden heti sinua
saattamaan Lapviikkiin. Tämä näyttää
todellakin hiukan vaaralliselta."
Hart naurahti itsekseen. Niin, kyllä
Lapviikki saattoi olla varsin sopiva paikka
hänelle, ellei hän ikinä päässyt vapautumaan
noista kaiken maailman pikkuasioista.
Milloinka se päivä oli koittava, jolloin hän osasi
eroittaa suuren pienestä?
Mutta oliko mitään semmoista eroitusta
olemassakaan? Mikä oli ’suuri asia, mikä
pieni? Eihän hän koskaan elämässä ollut
kohdannut muuta kuin pieniä asioita — eikä
tulisi kohtaamaankaan. Kaikki oli niin
pienen pientä ja vähäpätöistä.
Ja olkoon! Vaikka olisi vielä
mitättö-mämpää kaikki! Mitä se häntä liikutti? Hän
oli kumminkin jo edeltäkäsin määrätty
masentumaan. Ei maksanut vaivaa ponnistella
vastaan.
Hän astui eteenpäin, tuskin tietäen minne.
Kaisaniemessä oli laulua ja hälinää, joka
kiusasi häntä niin, että hänen olisi tehnyt mieli
kostaa koko maailman onnettomuudesta tuolle
iloiselle laulajaparvelle. Vihdoin hän saapui
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
