Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 64 —
»Eksköldin pitäisi nyt olla täällä meidän
kanssamme", sanoi vanha professori, ja sekä
Anna että Hart hymyilivät, sillä kummallakin
oli ollut sama ajatus, vaikka se ei ollut
päässyt sanoiksi puhkeamaan- Eksköld kuului
tähän seuraan.
Kun Hart iltamyöhällä läksi, ei hän voinut
olla sanomatta Annalle:
»Kuinka hyvä te olette ollut minulle,
Anna neiti."
Anna hymyili. »Tulettehan kohta
takaisin, eikö niin?"
»Tietysti, Pelkään ettette enää pääse
minusta. Minä olen hirveä takkiainen.
Eksköld on kyllä saanut kokea sitä."
Anna nauroi iloisesti ja vakuutti
kestävänsä.
»Hyvästi Anna neiti! Ja kiitos kaikesta",
kuului Hartin jäähyväiset ovella.
Hart kulki kotiinsa iloisempana ja
tyy-nempänä kuin moneen kuukauteen. Oli
vallan omituista kuinka tyyni hän oli. Mikä
siunattu ajatus tuo oli, joka oli vienyt hänet
Anna Hemmerin luo. Ja kuinka kaikki oli
tapahtunut odottamatta ja kumminkin
luonnollisesti. Vai mitä oikeastaan oli tapahtunut?
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
