Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 82 -
»Anna, tahtoisin niin mielelläni tulla
niin lähelle sinua, että saisin ottaa osaa
elämääsi vähän enemmän kuin tähän asti.*
Hartin katse oli suora ja lämmin, mutta
hänen olennossaan oli niin paljon
poikamaista iloa ja reippautta, että Anna selvästi
tunsi, kuinka vähän Hart itsekään uskoi omia
sanojaan, että Annalla oli ollut elämää ennen
heidän tutustumistaankin.
Väkisinkin Annan suu vetäytyi hymyyn.
»Lapsi, lapsi, sinulleko minä huoliani
tyhjentäisin."
Mutta nyt kävi Hart vuorostaan totiseksi.
Häntä kiusasi tuo tunne, että Anna piti häntä
lapsena vain.
»Enkö minä koskaan saa olla sinun
ystäväsi, Anna? Se alkaa käydä hiukan
nöyryyttäväksi tuo tieto, että minä sinun
silmissäsi olen pahankurinen lapsi vain, jota
on lelliteltävä ja tuuditeltava pois
tosihuo-lista."
Hart hengitti syvään, eikä katsonut
Annaan.
Anna ei vastannut mitään. Syvä,
sanaton riemu täytti hänen rintansa. Ei, se
ei ollut lapsi tuo enää, vaan mies, joka oli
hänen ystävänsä, ja jolle hän sai avata
sielunsa salaisimmatkin sopukat.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
