Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 85 -
Ja toisen piti murtua — elämä sen vaati.
Ei ollut syy hänen eikä minun."
Hart ei vastannut mitään. Uudet, oudot
ajatukset risteilivät hänen mielessään. Hetken
perästä Anna jatkoi kääntyen häneen.
»Niin se särkyi nuoruuteni onni, mutta,
Olli, se tuli ehyeksi taas, kun sain sinut
ystäväkseni."
Nuo sanat sattuivat omituisen kipeästi
Hartiin. Hän alkoi niin peloittavan selvästi
aavistaa, mitä hänen ystävyytensä merkitsi
Annalle. — Ystävyys! Hyvä Jumala, sekö
nimitys oli se oikea? Anna piti itsepäisesti
siitä kiinni, mutta–-? — Ei, hän ei
uskaltanut ajatella ajatustaan loppuun–-
Käyköön kuinka kävi — hän ei väistynyt
velvollisuuttaan.
»Anna — Anna ystävä — kiitos
luottamuksestasi", sanoi hän vihdoin hiljaa.
»Ei puhuta niistä surullisista ajoista sen
enempää", virkkoi Anna reippaasti ja nousi
seisaalleen. »Lähdetäänpä nyt vielä hiukan
kävelemään, niin sanon sinulle erään asian,
jota olen viime aikoina miettinyt."
»Mikä se on?"
»Se, etten koskaan ole nähnyt sinua
muiden ihmisten parissa kuin isän ja minun
— niin, ja kerran Eksköldin."
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
