Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 87 —
„Onko se kumma", vastasi Anna, »kun
minulla on kaksi lasta hoidettavana." Ja hän
taputti ohimennessä Hartia ja professoria
olkapäälle.
„Ja nyt sinulle tulee vielä enemmän
huolia, Annaseni. Mutta kyllä se hyvä on,
että totut pois siitä meidän entisestä
erakko-elämästä."
„Voi, voi sinua isä-ukko", puheli Anna
leikillisesti. »Ennen sinä tyydyit lätäköihisi
ja minuun, mutta nyt sinä yhtämittaa puhut
seuraelämän siunauksista. Se on kai
evo-lutsioonia, vai mitä?"
»Toivokaamme tyttöseni, ettei se
ainakaan ole revolutsioonia", virkkoi ukko
hymyillen.
Iltapäivällä Anna läksi tätiään ja Elsaa
vastaan veneellä, sillä laivat eivät poikenneet
Haapasaareen, vaan aina kun oli sinne
tulijoita, piti soutaa ulapalle laivaa vastaan.
Kalastaja oli soutamassa ja Anna piti perää.
Tuolla ui jo valkoinen laiva sinne päin ja
Annan sydän alkoi tykyttää kovasti. Hän
tunsi astuvansa takaisin menneisyyteen,
tuohon kuolleeseen menneisyyteen, jota hän ei
enää tahtonut ajatellakaan. Eikö tätiä vielä
näkynyt? Tuossa hän seisoi nojautuen
laivan reilinkiin. Hän oli niin ihmeellisen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
