Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 97 -
johtanut. Mutta hän oli aina luullut, että
Anna oli iki päiviksi jättänyt semmoiset
ajatukset sen onnettoman tapauksen jälkeen
siellä pikkukaupungissa kymmenen vuotta
sitten. Mutta niin sitä ihminen pettyy, kun
uskoo liian hyvää toisesta! Kuinka hän jo
ensimäisenä aamuna oli kauhistunut, kun
hän näki Annan istuvan verannalla ja pitävän
kiinni Hartin kädestä, ja vallan selvään hän
oli kuullut, kun Anna oli sanonut että »kyllä
sinun nyt rakas poikaseni täytyy auttaa
minua". Ja Fredrik oli nähnyt kaiken tuon
eikä virkkanut mitään! Mitäs ne miehet
semmoista ymmärtäisivät. Hart oli vielä
lisäksi Annaa nuorempi — lähes neljä vuotta.
Ei rouva Huovinen Hartia syyttänyt.
Annassa tietysti syy oli, joka ei osannut
pitää omasta arvostaan ja kunniastaan huolta.
Niin juuri, kunniastaan. Eikä hän ollut
arvannut Annaa niin sydämettömäksi, ettei hän
edes välittänyt Vilma Aarnion onnesta, vaan
koetti keikailulla ja sopimattomalla
tuttavallisuudella houkutella Hartia itselleen. Kyllä
tämä pääkaupungin turmelus oli kauheaa,
mutta ei tulisi Elsa sitä koskaan kokemaan.
Elsa oli, luojan kiitos, niin–-
Mutta rouva Huovisen ajatukset
keskeytyivät, sillä tuolla tulivat nuoret jo järveltä
5
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
