Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 99 -
Oliko se todellakin Olli Hart, hänen,
hänen, yksinomaa hänen Olli Hartinsa tuo
nuori salonkiherra, joka iloisesti ja kevyesti
laski leikkiä ja oli kuin kotonaan Elsan ja
Vilman parissa? Anna muisti kuinka hän
oli silloin ensimäisenä iltana nauranut sille
ajatukselle, että Olli Hart laskeutuisi hänen
korkeista ilmapiireistään syvälle alas Vilma
Aarnion matalille maille. Nyt hän ei
nauranut enää.
Mitä hänellä oli tarjottavaa Vilma
Aarnion rinnalla? Hän oli köyhä, rakkautta
janoova, särkynyt raukka, jonka luo Olli
Hart kerran surumielisen tunnelman vallassa
oli tullut. Ja hän oli tarttunut kiinni tuohon
tilaisuuteen ja hakenut tyydytystä janolleen
suhteestaan Hartiin. Eikä sillä hyvä. Hän
oli itsekkäästi otaksunut, että Hart nyt
myöskin luopuisi koko muusta maailmasta
elääkseen vain hänelle.
Oh, sehän oli suurinta hulluutta. Hart
oli nuori ja elämänhaluinen. Samoin Vilma
Aarnio. Nuo kaksi olivat samalla tasalla.
Hän, Anna, oli alempana, ei ylempänä.
Mutta voi sitä tuskaa, sitä polttavaa
tuskaa, jonka tuo tieto synnytti! Yksin,
yksin, se oli hänen kohtalonsa aina oleva.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>