Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 107 -
Vilma lensi tulipunaiseksi. Hän näki
hengessä nuorukaisrivin edessään. Siinä oli
tohtori Hart, siinä oli ylioppilas Miettinen,
maisteri A., tohtori B. j. n. e. Mutta hän kohotti
sitten tyynesti pienen pyöreän nenänsä
pystyyn, näytti arvokkaalta ja ajatteli, että
tuommoiset vanhat rouvat ovat aina niin
ahdasmielisiä. Kuinka he voisivatkaan ymmärtää
taiteilijaluonteita.
Kun Anna ei vieläkään mitään vastannut,
täytyi tädin kääntyä suorastaan häneen ja
kysyä:
»Etkö arvele niin, Anna?"
»Mitä sitten täti?" kysyi Anna.
Tuo oli jo liikaa! Anna ei edes
kuunnellut häntä enää! Täti punastui ja hänen
äänensä hiukan vapisi, kun hän toisti:
»Että todellinen nainen ei voi rakastaa
kahta kertaa?"
»Se riippuu kai naisesta", sanoi Anna
iloisesti.
»Ei, se riippuu Siitä löyhyydestä ja
periaatteettomuudesta, joka nykyjään on vallalla.
Nainen, jossa on vakavuutta ja oman arvonsa
tuntoa ei ikinä mene rakastumaan kahta
kertaa, ja kaikkein vähimmin hän koettaa
keikailulla ja sopimattomalla tuttavallisuudella
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
