Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 115 -
»En, en, enkä tahdo mitään semmoista
ymmärtää. Sinä et käsitä kuinka kipeältä
tuntuu kuulla tuommoista sinun suustasi."
Anna puhui kiivaasti.
»No niin", sanoi Eksköld tyynesti. »Oli
aika, jolloin minäkään en sitä ymmärtänyt,
mutta sitten opin."
»En soisi, että olisit sen koskaan
oppinut", sanoi Anna hermostuneesti.
Eksköld naurahti. »Johtuu mieleeni
eräs kirjailija, joka sanoo, että Jumalalla on
hyvin syvä huumorin tunne — ja tällä hetkellä
olen todellakin tilaisuudessa tuntemaan
noiden sanojen totuuden. Kohtalo tekee
kieltämättä pientä, myrkyllistä pilaa minusta, kun
se panee sinun — juuri sinun Anna —
moittimaan minua siitä, etten vaadi Onnettarelta
omakseni sitä naista, joka minulle on ollut
ainoa maailmassa ja jota pidän —
hengenheimolaisena."
Annasta tuntui kuin ukkosen nuoli olisi
häneen iskenyt. Hän ei voinut sanoa
sanaakaan. Oliko hän ollut sokea? Sokea, sokea!
Jumala kaikki asiat selvittäköön. Kuinka
hänen surunsa äkkiä tuntuivat vähäpätöisiltä ja
mitättömiltä.
Eksköld, joka äsken oli käynyt tavallista
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
