Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 119 —
»Mutta tuo kultainen pilvi antaa eloa ja
lämpöä tuohon voimaan ja äärettömyyteen."
Eksköld hymyili hiukan. »Niin —
hetkeksi ja näennäisesti. Mutta kyllä se niin
on kumminkin että ’pilvet on pilviä, vaikka
ne kuinka kullassa ruskotelkoot’."
»Arvid — sinä muistat tuon aina", sanoi
Anna hiljaa.
»Täytyy muistaa", virkkoi Eksköld.
»Onneton se, joka pilviä kullaksi uskottelee."
»Niin, niin — en tiedä liekö onneton
vai onnellinen", sanoi Anna.
»Se täytyy oppia", sanoi Eksköld
tyynesti.
»Niin kai. — Mutta nyt se pilvi jo
katosikin." Anna värisi kuin kylmästä.
»Nyt meidän täytyy kulkea nopeasti,
ettet vallan kylmety, Anna", virkkoi Eksköld
reippaasti ja alkoi astua Annan kanssa alas
mäen rinnettä.
Hart astui jo tuolla heidän vastaansa
katsoen Annaan kysyvästi. Anna nyökäytti
ystävällisesti päätään, mutta hänen katseensa
oli väsynyt ja surullinen. Voi, kuinka
mielellään Hart olisi tahtonut puhua hänen
kanssaan ja saada kaikki selvitetyksi, mutta
eihän tällaisessa touhussa voinut tulla
kysymystäkään siitä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
