Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 123 —
ollenkaan hakematta selitystä siihen, mikä
salainen vetovoima häntä aina veti Eksköldiin
enemmän kuin muihin. Ja jos hän olisikin
aavistanut sitä mitä hän nyt tiesi — ei se
olisi asioita paremmaksi tehnyt. Ei,
päinvastoin pahemmaksi. Tuon kaiken Eksköld
oli heti ymmärtänyt ja siksi hän ei koskaan
ollut mitään ilmaissut. He olivat todellakin
liian paljon hengenheimolaisia. He olivat
liian tasaväkiset voidakseen liittää elämänsä
yhteen. Ja sitten oli Hart ilmaantunut hänen
tielleen ja Anna oli melkein väkisin anastanut
hänet elämäänsä. Oliko se petosta tuo kaikki,
oman itsensä pettämistä? Ei, ei, se oli täyttä
totta. Hart oli tullut hänen onnelleen
välttämättömäksi. Ilman Hartia ei ollut,
elämääkään hänellä. Ja kumminkin kuluneet viikot
olivat hänelle opettaneet, että Hartilla oli
paljoa laajempi maailma kuin hän oli aavistanut,
ja että heidän, hänen ja Hartin, suhde ei ikinä
enää tulisi olemaan sama kuin ennen. Kuinka
murhaavan selvästi kohtalo oli hänelle
näyttänyt, millainen huojuva tuulentupa se oli se
hänen ihannemaailmansa, jossa hän komeasti
vaelteli ympäri kuningattarena rakentaen
ylipääsemättömän aidan itsensä ja Hartin
ympärille. Niin — se oli totta, että Jumalalla
oli syvä huumorin tunne.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
