Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 127 -
Hänen silmänsä menivät umpeen ja hän
hengitti raskaasti. Anna oli kalpeana ja
vapisevana istunut vuoteen ääreen. Tuo kaikki
oli tullut niin äkkiä, ettei hän vielä voinut
käsittää kuoleman läsnäoloa. Hetken perästä
professori avasi taas silmänsä ja katsoi Annaa
sekä Hartia ja Eksköldiä, jotka äänetönnä
istuivat vuoteen ääressä.
»Minulla on kaksi lasta", virkkoi hän
sitten entiseen leikilliseen tapaansa, »sinä
Annaseni ja tieteeni. Pojat–-pitäkää
huolta — molemmista––kun lähden."
»Isä — isä!" Annan kyyneleet valuivat
vapaasti.
»Koetan tehdä minkä voin", sanoi
Eksköld hiljaa ja kalpeana.
Hart oli liian liikutettu voidakseen
puhua. Hän tarttui Annan käteen ja puristi
sitä ääneti.
Professori katsoi heidän yhtyneitä
käsiään ja hymyili rauhallisesti.
»Hyvästi–lapset–"
Muutamia raskaita huokauksia kuului
vielä ja sitten oli kaikki lopussa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
