Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 145 —
neen rakkauden ja pyyhkimällä pois sen
pitkän väliajan, jota en tahtonut ymmärtää
enkä muistaa. Mutta se oli onneksi
mahdotonta. Ei katkennut kieli solmiamalla ehyeksi
tule. Jos voitkin uskotella itsellesi, että se
on ehyt taas, ei sinun tarvitse muuta kuin
kerran koskettaa sitä, niin kuulet, että sen
sointu on ijäksi mennyt.
Mutta kaunis on katkennutkin kieli, kun
et siihen koske. Anna sen olla hiljaa, sillä
soida se ei enää voi. Katsele sitä ääneti ja
hellästi ja muista, että se kerran soi sydämesi
syvimmän säveleen. Silloin se muistossasi
synnyttää soinnun, vienoista vienoimman.
Sen sain oppia ja tulisella tuskalla
maksoin sen opin. Lähellä oli se mahdollisuus,
että elämäni menisi pirstaleiksi, mutta vaaran
ollessa suurin on apu lähinnä.
Mikä onni se oli, että pääsin pois
kaikesta tutusta, häiritsevästä ympäristöstä tänne
yksinäisyyteen juuri silloin, kun voimani
alkoivat väsähtyä. Täällä mahtavan luonnon
suuressa hiljaisuudessa kaikki kävi niin
luonnolliseksi ja yksinkertaiseksi. Se suuri arvoitus
selvisi ja tarkoitus sekä johdonmukaisuus
kaikessa tuli esiin. Minä tunsin vihdoinkin
syvästi ja kirkkaasti, että olin yksin, aivan
yksin.
7
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
