Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - L ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Luoite. 404 Luokco.
Luoitekættai, (>«)-. verb. (luoittet) uden nt
flippe, lade fare, oucrlade, eftergive, fpænbc fra.
Luoitestet, r. dem. (luoittet) übt, forn fna*
rest, en kort Stund flippe, onerlade etc.
Luoitetatte, adj. (luoittet) font lader sig
eftergive, cftergivclig, afljænbelig, frafpænbe=
lia,, forn fan aarelades.
Luoitetet, v. fad. (wolltet) 1) lade flippe,
eftergioe, fpænbe fra, narelabe; buöcee va-
i’si 6 luoitetet, lade den Syge aarelade. 2)
kunne slippes etc.
Luoitetægje, adj. — luoitetatte.
Luoittadaddat 1. -dallat, -dadam, -dalam,
v. fr. (luoittadet) nogle Gange kaste sig ned,
gaa ned,
Luoittadet, v. n. (luoittet) procidere, occi
dere, kafte sig neb, lade sig falbe ned, gaa
ned; cibbides, muoctoides ala luoittadet
gænge julgi ouddi, falbe ned paa Kncr,
paa Anfigtet for nogens Robber; bæiwe
luoittadæmen læ, Solen holder paa at
gaa ned. -dästet, v. dem. is/.
Luoittadæbme, -dæme, s. (luoittadet) Ned
gang; maijije] bæive luoittadæme, efter
Solene Nedgang.
Luoittadægje, F.’ et adj. (luoittadet) forn
gaar ned, nebgaaenbe.
Luoittalatte, adj. (luoittalet) muligt at flåa
Leir; i dam baikkai læk luoittalatte, paa
dette Sted lader det fig ikke gjøre at flåa Leir.
Luoittalattet, r. fad. (luoittalet) lade flåa
Leir. 2) lade sig gjore at slåa Leir.
Luoittalet, v. a. (luoittet) 1) dimittere, omit
tere, lade flippe, fare etc, (flere Ting). 2)
castra locare, flåa Leir; sida læ luoitta
lam dåsa, Nenbyen har flaaet fig ned her;
luoittalam-sagje, Leirplads,
Luoitte, s. pers. et adj. (luoittet) forn lader
flippe, fare, overlader, eftergiuer; varra
luoitte, Aarelader; luoitte-guölle, en Fisk
som gaar ned ©loen, er paa Nedgangen.
Luoittelet, r. dem. = luoitestet.
Luoittem, s. verb. (luoittet) Slippen, Laden
fare, Eftergiuelfe; varra-luoittem,
Aareladning; andagassi luoittem, Tilgivelfe;
i mikkege luoittemid læra doaivvomest,
ingen Eftergivenhed var at haabe; luovos
luoittem, L^sladelfe,
Luoittemættom 1. -mættos, adj. (luoittet)
forn ei kan flippe§, overlades, eftergives etc,
Luoittet, luoitam, r. a. 1) mittere, depo
nere, remittere, omittere, flippe, lade fare,
titlabe; luoite su luovosen! Flip Ham los!
akkar luoittet, fafte Anker; luoite skauta!
fir paa Ekjodet; luoite borjas vaolasl stryg
Seilet! blecke aige muo luiti, i Kobens
Tid fvigtede han mig; luoittet ædnami
muoctoides ala, kaste fig ned paa Ansigtet;
luoite dam ase! Lad den Sag fare! Fo
dalkke, dille luoitta, naar Seiret, For
holvene tillader det; i aigo luoittet muo
naittalet, han vil ikke lade mig gifte mig;
varaid luoittet, aarelade, 2) tradere, ce
dere, afstaa, aftræbe, overdrage, overlade;
luittim sudnji jeccam vieso, jeg overlod
ham mit eget Hus; i galga olmus luoittet
jecas bagjel mære mon-as vuöllai, man
ffal ikke overlade sig til umaabelig Sorg;
Ibmel gitli, halddoi jecas luoittet, ovcrgive
fig i Guds Haand, Saretcegt. 3) condo
nare, eftergive, tilgive: gæsage su vælge
luoittet, eftergtoe nogen hans Gjceld; anda
gassi luoittet gæsage maidege, tilgive nogen
noget. 4) abjungere, demittere. fpænbe fra,
afskedige; hærgek luittujuwum læk gæs
sast, Kjorerenene crc fpænbte fra; fidnostes
luoittet gænge, afftedige nogen fra hans
Forretning, 5) occidere, gaa ned; bæiwe
læi luoittemen, go vulggimek, Solen holdt
paa at gaa ned, da vi drog afsted,
Luojaidet, v. cont. (luogjat) holde paa at
klynke, klage,
Luojan, luogjan, s. (luogjat) Klynker.
Luoje, s. verb. R. (luoff) creator, Skaber.
Luojotakes, adj. Sy. queridus, forn ofte
beklager sig.
Luokad, s. Fr, dolor, Vcerk,
Luokas, adj. = sluokes.
Luokas, -kaca, 5. dem. (luokka) liden Bakke,
Skrcrnt,
Luoket, v. n. Sy. dolere. vcerke,
Luokka, luoka, s. s//r//s/Bakke, Brink, Bakke
ffrænt, Li,
Luokkai, adj. vedf. luokkas 1. luokkajes,
(luokka) bakket. -kkäivuotta, s. id.
Luokkar, s. aedituus, Klokker.
Luokko, luogo, 5. fenum succisum, quod
humi jacet, nebflaaet Ho, som ligger paa
Marken; luogo dakkat, 1) fenum deme
/s/v?, slåa ned Grces. 2) ad terram affli
gere, (de homme pugnaci), feie ned (om
en Slagsbroder).
Luokot, v. v. Sy. = luoikket.
Luokta 1. luofta, luovta, 5. sinus, Sig, Bugt.
Luoktastak, ,5. Sy. (luokta) en bred Sig,
forn ei gaar langt ind i Landet.
Luokcalet, v. dem. (luokcat) lidt, som fnareft
stemple Hul i Metal.
Luokcat, luovcam, 1. luokcot, luovcom
(luovca); perforare, slaa eller bore Hul
igjennem Metal med Stempel eller lernbor.
Luokcolet, v. subit. (luokcot) i Hast dukke
under Bandet med Plask (jfr. buokcalet).
Luokcot 1. luofcot, luovcom, v. n. in aquam
cum plausu se demergere, dukke ned i Van
det med Plast,
Luokte, s. = luofte.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
