Pieni Tietosanakirja / I. A - Isonzo / 59-60 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Aivopaine-Ajantasaus

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Aivopaine (compressio cerebri),
pääkopassa ja selkäydinkanavassa vallitsevan
paineen taudillinen lisääntyminen.

Aivopehmeneminen (encephalomalacia),
aivoaineen paikoittainen pehmeneminen
vaaleanharmaaksi tai punertavaksi massaksi.

Aivot, selkärankaisten pääkallossa
sijaitseva keskushermoston osa; älyn,
kaiken sielullisen toiminnan, tahdonalaisten
liikkeiden keskus. Muodostuvat

Aivot altapäin katsottuina. G isot aivot, K pienet aivot, vM pidentynyt ydin, B aivosilta, 1—12 aivohermot.

sikiön putkimaisen selkäydinaiheen
etupäässä olevista viidestä rakkomaisesta
laajennuksesta, jotka eri
selkärankaisluokissa kehittyvät eri lailla.
Imettäväisten aivojen pääosat ovat: 1.
poimupintaiset, kahteen aivopuoliskoon
jakautuneet isot a., joiden pintakerroksena
on harmaa, runsaasti hermosoluja
sisältävä n. s. kuorikerros ja sen alla
hermosäikeitä sisältävä valkea n. s.
ydinkerros; kuorikerroksessa on voitu
todeta eri sieluntoimintojen
keskukset tarkoin määrätyissä kohdissa;
2. pienet a., joiden
poimuttumisesta johtuu niiden läpileikkauksen
puunmuotoinen kuvio (elämän puu) ja
joiden tehtävänä on ruumiinliikkeiden
sopusuhtaisuuden valvominen; 3.
pidentynyt ydin l. ydinjatkos, jossa
valkea aivoaines on pintakerroksena ja jossa
sijaitsee m. m. hengitysliikkeiden ja
sydämentoiminnan keskus.

A:n tyvestä lähtee 12 hermoparia,
aivohermot (ks. t.). A:oja verhoo 3
kalvoa: alinna pehmeä aivokalvo (pia
mater), sen päällä lukinverkkokalvo
(arachnoidea) ja päällimmäisenä kova
aivokalvo (dura mater). — Ihmis-a:n
keskimääräinen paino on n. 1,400 g
miehillä, 1,275 g naisilla. —
Selkärangattomien „aivoista” puhuttaessa
tarkoitetaan nielunpäällistä hermosolmu-
(ganglio-) paria.

Aivotulehdus (encephalitis),
aivoaineen tulehdus; syntyy aivojen
vahingoittumisesta tai kiertelevän
tartunta-aineen vaikutuksesta.

Aivotärähdys (commotio cerebri),
väkivallan synnyttämä aivotoiminnan
häiriö, vaikka vammaa ei aivoissa näy.

Aix [eks], ransk. kaupunki
Marseillen pohj.-puolella. Keskiajalla Provencen
pääkaupunki; lämpimiä lähteitä; kutomateoll. 30,000 as.

Aix-les-Bains [ekslebä’], ransk.
kylpyläkaupunki Ylä-Savoijissa; lämpimiä
rikkilähteitä. 9,000 as.

Ajaccio [-aʹtšo], Korsikan
pääkaupunki, Napoleon I:n syntymäpaikka.
23,000 as.

Ajanlasku, vuosien sarja luettuna
jostakin tietystä ajankohdasta, joka
krist. kansojen a:ssa on Kristuksen
syntymisen hetki, juutalaisilla maailman
luominen, muhamettilaisilla 16 p.
heinäkuuta 622 j. Kr. l. Muhammedin
pakopäivä Mekasta Medinaan, j. n. e.
Nykyisen a:n muodostumiseen on enimmin
vaikuttanut vanhojen egyptiläisten,
kreikkalaisten ja roomalaisten a.
Egyptiläisten a. perustui 365-vuorokautiseen
v:een; roomalaisten myöhempi a. taas
355-vuorokautiseen v:een, johon silloin tällöin
lisättiin 30-päiväinen karkauskuukausi.
Julius Cæsarin toimesta otettiin
käytäntöön uusi a. (n. s. juliaaninen kalenteri
l. vanha luku). Sen perustana on 365 1/4
vuorokautta käsittävä v. Joka 4:ntenä
v:na (karkausvuotena) lisättiin 1 päivä
(karkauspäivä). Juliaaninen vuosi, joka
käsittää 365 vuorokautta, 6 tuntia, on 11
min. 14 sek. liian pitkä. Tämä tuottaa
128 v:ssa 1 vuorokauden liikaa. Paavi
Gregorius XIII:n uudistama a.
(gregoriaaninen kalenteri l. uusi luku) tuli
käytäntöön 1582. Siinä karkausvuosia
ovat samat v:t kuin juliaanisessa
kalenterissa, mutta tasaisista sataluvuista
vain ne, joiden sataluku on tasan
jaollinen 4:llä. Erotus näiden kahden
kalenterin välillä on nyt 13 vuorokautta.
Uusi luku otettiin Ruotsissa ja Suomessa
käytäntöön 1753.

Ajanmääräys, paikallisajan
määrääminen, joka tapahtuu siten, että tehdään
havainto jonkun kiintotähden kulusta
havaintopaikan meridiaanin ohitse.

Ajantasaus, keskiaurinkoajan ja
todellisen aurinkoajan erotus.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>