Pieni Tietosanakirja / I. A - Isonzo / 253-254 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Auringonpimennys-Aurinko

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Auringonpimennys syntyy, kun Kuu
kiertäessään maapalloa joutuu Auringon
ja Maan väliin ja estää meitä näkemästä
Aurinkoa. A. voi sattua vain
uudenkuun aikana. Koska Maan ja Kuun
radat eivät ole samassa tasossa, ei
jokainen uusikuu tuo mukanaan a:ta.
A. voi olla joko täydellinen, kun
Maa joutuu Kuun sydänvarjoon,
osittainen, kun se joutuu Kuun
puolivarjoon, tai kehänmuotoinen,
kun Kuun sydänvarjo ei ylety Maan pinnalle
asti. Täydellinen a. on määrätylle paikkakunnalle
harvinainen siksi, että se näkyy verraten
rajoitetulla alueella. Se kestää samalla
paikkakunnalla korkeintaan 7-8 min.

Auringonpisto, äkillinen
aivokalvontulehdus, joka aiheutuu kuumien
auringonsäteiden välittömästä vaikutuksesta
suojaamattomaan päähän tai niskaan.

Auringonsappi, Aurinkoa ympäröivä
valoilmiö; syntyy taivaan ollessa
hienojen cirrus-pilvien peitossa siten, että
valo joko taipuu pilvien sisältämissä
jääkiteissä (auringonkehä) tai
taittuu (auringonrengas). Lisäksi
esiintyy vielä kehiä, jotka kulkevat
Auringon kautta vaakasuoraan tai
tavallisemmin pystysuorasti tai ulkopuolelta
sivuavat edellämainittuja. Kahden
kehän yhtymäkohdassa syntyy voimakkaampi
valokohta, auringonsappi.

Aurinko, aurinkokunnan
pallomainen, hehkuva keskuskappale.
Meidän armme näkyy pyöreänä, loistavana
ympyränä, jonka pinnassa voi suurennuksella
havaita jyvämäisyyttä sekä tummia
auringonpilkkuja (ks. t.) ja loistavia

Kuva Auringon pinnasta pilkkuineen ja soihtuineen.

auringonsolhtuja. Kiertoaika 25-28 vuorokautta,
navoilla suurempi; etenemisnopeus 20 km
tunnissa. Etäisyys Maasta keskimäärin 149 milj.
km, halkaisija 1,39 milj. km, näennäisesti
32’. Maan vastaaviin lukuihin verraten on A:n
tilavuus 1,3 milj., massa 324,000, tiheys
0,25, painovoima 28-kertainen. A. on kaiken
elottoman ja elollisen voimanlähde maan
päällä. Sen valo on n. 200,000
normaalikynttilää tai 600.000 täysikuuta; sen

Suuri protuberanssi klo 10.40, 25. III. 1895. Korkeus 261,000 km.

lämpötilaksi on solaarivakiosta laskettu
5,700°. Koko säteily 533,000 trilj.
hevosvoimaa, eli 800 hevosv. dm²:ia kohti;
tästä maa saa 1:2,200 milj., mistä
kasvit käyttävät 1:10,000; tämäkin
on 11 kertaa se määrä, mikä saadaan
teollisuuslaitoksissa hiiliä polttamalla.
Tämän energian lähteeksi ei mikään
kem. ilmiö ole riittävä, ei myöskään
tunnetut radioaktiiviset ilmiöt. Helmholtz
arveli siksi A:n kutistumista. Nykyjään
pidetään todennäköisempänä, että A:n
massa muuttuu energiaksi suhteellisuusteorian
(ks. t.) mukaisesti. Helmholtzin olettamusta
vastaisi A:n ikänä 25 milj. v., nyk. se
oletetaan 3 miljardiksi v:ksi. A:n oletettua
sulaa, hehkuvaa keskusta ympäröi kolme
näkyvää kerrosta: 1) fotosfääri, A:n
valaiseva osa, todennäköisesti nesteiden ja
kaasujen hehkuva seos; sen raja muodostaa
A:n ulkoreunan; 2) kromosfääri,
säteilyä imevä (absorboiva) osa,
sisältää kaasuina enimpiä maan päällä
tavattavia alkuaineita; väriltään
punainen; tästä purkautuvat protuberanssit,
kauas A:n reunasta ulottuvat
tulisyöksyt; 3) korona, näkyy samoin
kuin edellinen ainoastaan auringonpimennysten

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>