- Project Runeberg -  Pieni Tietosanakirja / I. A - Isonzo /
815-816

(1925-1928) [MARC]
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Espanjalainen ratsastaja-Espanjan kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)


Tolosan taistelun (1212) jälkeen arabialaisille
jäi vain Kordova ja Granada. Kastilian ja
Leonin yhdisti 1230 Ferdinand III. Sisilia
liitettiin Aragoniaan lopullisesti 1409.
Isabellan ja Ferdinand V:n
avioliiton kautta valmistettiin 1470-luvulla
Kastilian ja Aragonian yhdistymistä E:n
kuningaskunnaksi. Maurien viimeinen turvapaikka
Granada valloitettiin 1492 ja Napoli
1502; Amerikka löydettiin. — Valtansa
huipuille E. kohosi Kaarle V:n
hallitessa (E:ssa Kaarle I, 1516-56). Hän
oli isältään perinyt Burgundin maat, sai
isoisältään Habsburg-suvun maat ja
valittiin keisariksi. Hänen poikansa
Filip II (1556-98) valloitti Portugalin
1580, mutta menetti Hollannin ja
köyhdytti valtakuntansa sodillaan.
Filip III (1598-1621) karkoitti
moriskot, Filip IV (1621-65) menetti
Portugalin ja Kaarle II (1665-1700)
Franche Comtén. — Habsburgin suvun
sammuttua Kaarle II:een tuli Bourbonin
sukuinen Filip V (1701-46)
hallitsijaksi. E:n perintösodassa (1701-14)
menetettiin Belgia ja italialaiset alueet,
mutta Napoli ynnä Sisilia sekä Parma
joutuivat Filipin pojille. Seuraavien
hallitsijoiden Ferdinand VI:n
(1746-59) ja Kaarle III:n (1759-88)
aikana E. sisäisesti toipui, mutta
suosikkihallitus ja onnettomat sodat
Kaarle IV:n (1788-1808)
hallitessa sitä jälleen taannuttivat. Kaarle
luopui kruunustaan poikansa
Ferdinandin hyväksi, mutta Napoleon asetti
tämän sijaan veljensä Josefin (1808).
Englantilaisten auttamana E. ryhtyi
vapaustaisteluun, joka päättyi
ranskalaisten karkoitukseen 1813.
Ferdinand VII (1814-33) oli
taantumuksellinen. Hänen aikanaan amer.
siirtokunnat lopullisesti vapautuivat.
Muuttamalla kruununperimyslain tyttärensä
Isabellan hyväksi hän aiheutti
sisällissodan, kun kuninkaan veli Don Carlos
vaati itselleen E:n kruunua. Isabellan
(1833-68) aika oli hyvin levotonta.
Alfonso XII:n (1875-85) ja Alfonso
XIII:n (v:sta 1885) hallitessa maa alkoi
rauhoittua ja elpyä. V. 1898 E. joutui
Yhdysvaltojen kanssa sotaan Kuban ja
Filippiinien asioista menettäen
molemmat sekä Porto Ricon. Myöhemmin sillä
on ollut paljon vaikeuksia Marokossa
sekä sisäisiä hankauksia. Syysk.´1923
kenraali Primo de Rivera toimeenpani
E:ssa vallankaappauksen anastaen
diktaattorinvallan; sotatila lakkautettiin
1925. [Diercks (saks., 1905).]

Espanjalainen ratsastaja, piikkilankahäkki,
joka nopeasti voidaan asettaa paikoilleen
ja siirtää pois.

Espanjan kieli ja kirjallisuus. E:n
kieli on muiden romaanisten kielten
tapaan syntynyt lat. kansankielestä
saaden sanastollisia lisiä vähän
germaanisista kielistä, enemmän arabiasta ja
myöhemmin ranskasta. Kirjakieleksi on
päässyt Kastilian kieli. Melkoinen
kirjallisuus on Katalonian kielellä,
pienempi Galician ja Andalusian kielillä. —
E:n kansalliskirjallisuuden vanhin ja
aikaisemman keskiajan etevin runoteos
on „Poema del Cid" (ks. Cid).
Kastilian ja Leonin kuningas Alfonso X
teki 1200-luvulla kirjailemisen
hovipiireissä muotiasiaksi. Kastilian infantti
Don Juan Manuel (k. 1349) kirjoitti
novellikokoelman „El Conde Lucanor".
Huomattavin keskiaikainen kirjailija
on Juan Ruiz. 1400-luvulla
tavataan E:n kirjallisuudessa ransk. ja it.
vaikutusta. Mainittavimmat kirjailijat
ovat runoilijat Juan de Mena (k. 1456)
ja Mendoza sekä ,,Celestina"-romaanin
tekijäksi luultu Rojas. Esp.
draaman ensim. huomattavat edustajat ovat
Juan del Encina (k. n. 1530), Lucas
Fernandez (eli n. 1500),
portugalilainen Gil Vicente
(k. n. 1536) ja Lope de Rueda
(k. 1565). 1500-luvun lopulla ilmestyy
joukko ritariromaaneja kuten ,,Amadis de Gaula"
(ks. Amadis-romaanit) ja paimenromaaneja
kuten Jorge de Montemayorin (k. 1561)
„Diana". Myös ilmestyy joukko
veijariromaaneja, joista tunnetuimmat „La
vida de Lazarillo de Tormes" (ruotsin.
1923) ja „Guzmán de Alfarache" sekä
näitä myöhempi Quevedon „Historia
de la vida del buseón". It. vaikutusta
edustaa Juan Boscán (k. 1542), ja
Garcilaso de la Vega (k. 1536); sitä
vastusti de Castillejo. Espanjan
kirjallisuuden loistoaika on 1600-luvun
alkupuoli, jolloin Cervantes, Lope
de Vega
ja Calderón esiintyivät.
Lope de Vegan koulukuntaan kuuluvat
Castro, Tirso de Molina ja
J. R. de Alarcón, Calderónin taas
Moreto ja Rojas-Zorilla.
Teennäistä, ylen sievistelevää suuntaa
edustaa Gongora. 1700-luvun
alkukymmeninä ransk. vaikutus melkein
tukahduttaa kansallisen esp. kirjallisuuden.
Salamancan koulu johtajanaan
Melandez Valdez koettaa sentään
molempia yhdistää. Muita merkittävämmät
ovat Isla ja Cruz. 1800-luvun ensim.
suuri runoilija on Quintana.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:14:08 2023 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/pieni/1/0446.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free