Pieni Tietosanakirja / I. A - Isonzo / 1155-1156 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Heinäkuume-Heisimadot

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Heinäkuume, silmän sidekalvossa ja
nenän sekä henkitorven limakalvossa
esiintyvä kuumetta aiheuttava tulehdus.
Se johtuu yksilöllisestä liikaherkkyydestä
heinäkasvien siitepölyn ärsytykselle. H.
on yleisempää miesten kuin naisten kesken;
taipumus siihen on todennäköisesti periytyvä.

Heinäkuunmonarkia, heinäkuun
vallankumouksessa 1830 syntynyt,
helmikuun vallankumouksessa 1848 kukistettu
Ludvig Filipin hallitus Ranskassa.
— Heinäkuun vallankumous, Pariisissa
27-29 p. heinäk. 1830 tapahtunut kapina,
josta oli seurauksena Kaarle X:n
kukistuminen ja Ludvig Filipin nouseminen
Ranskan valtaistuimelle.

Heinämato, niitty-yökön
(Charæas graminis) toukka.

Heinäpuu (Xanthorrhæa),
liljakasveihin kuuluva austr. kasvisuku;
puumaisia kasveja, joiden haarattoman
varren päässä on tiheä latvus heinämaisia
lehtiä; eräät kelpaavat karjanruoaksi.

Heinäpuu.

Heinäruoste ks. Ruostesienet.

Heinäsenmaa, saari Laatokassa,
Kurkijoesta itään; majakka.

Heinäsirkat (Acridiidæ),
suorasiipisten lahkoon kuuluvia hyönteisiä, joiden
tuntosarvet ovat lyhyet, korkeintaan puolet ruumiin
pituudesta, takakoivet vahvoja hyppyjalkoja. Koirakset
soittavat hieromalla takareisiään, joiden sisäpinnalla
on väkäsrivi, peitinsiipien suonia vastaan. Takaruumiin
ensim. nivelen sivuilla kuuloelimet. Muodonvaihdos
vähittäinen. Naaras munii maahan kaivamaansa kuoppaan.
H. ovat levinneet yli koko maapallon. Lämpimissä
maissa ne suurin joukoin vaeltaen saattavat pahoin
tuhota viljelykset. Kuuluisimpia on Välimeren maissa
elävä kulkusirkka (Pachytylus migratorius).

Kulkuheinäsirkka.

Heinäsisilisko (Lacerta vivipara),
maamme ainoa varsinainen sisilisko.

Heinäsorsa, sinisorsa (ks. Sorsat).

Heinävesi, kunta Mikkelin läänissä,
Kermajärven ja siihen laskevien vesien
ympärillä. H:n laivaväylä suosituimpia
matkailureittejä; 992,2 km²,
8,909 as. (1923).

Heisimadot (Cestodes), loisina eläviä
laakamatoja. Nauhamaisessa ruumiissa
erotetaan pää ja siihen jonona liittyvät
sukunivelet, proglottidit. jotka silmikoituvat
päästä. Suuta, suolistoa, ruumiinonteloa,
aistimia ei ole, sukuelimet valtavasti
kehittyneet, kussakin nivelessä 2-neuvoiset.
— Leveä heisimato (lapa-, alvemato)
(Botriocephalus latus) on 2-9 m pitkä,
3,000-4,200-nivellnen, nivelet leveitä;
pää mantelinmuotoinen, sen molemmin puolin
rakomainen imulava. Mikroskooppisen pienistä
munista kehittyy vedessä ripsitoukka, tämä
joutuu johonkin kalaan ja kehittyy siinä
matomaiseksi 1-2 cm pitkäksi lihastoukaksi;
tämmöisiä kaloja syödessään ihminen saa
loisen suolistoonsa. Yleinen Suomessa,
Itämeren maissa, Länsi-Sveitsissä. —
Kapea väkasetön heisimato
(Tænia saginata), 7-8 m pitkä,
sukuniveliä yli 1,000, nivelet leveyttään
pitemmät; kuutiomaisessa päässä 4
pyöreätä imukuppia. Munan sisässä pieni

Kapea väkäsekäs heisimato. 1. Muna alkioineen K. — 2. Toukka. — 3. Rakkomato, pää Z sisäänpainuneena. — 4. Rakkomato, pää Z ojennettuna. — 5. Kehittynyt heisimato. — 6. Pää ja nuorimmat nivelet. H väkäskiehkura, S imukuppi. — 7. Vanhempia niveliä.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>