Pieni Tietosanakirja / I. A - Isonzo / 1225-1226 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Hiilikaasu-Hiitola

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Hiilikaasu, valokaasu, jota valmistetaan
kivihiilestä. — Hiilikalkki,
vuorikalkki, geol., kivihiilisysteemiin
kuuluva kalkkimuodostuma. — Hiilioksidi,
hiilimonoksidi, hiilen ja hapen
kem. yhdistys (CO), väritön, hajuton,
mauton, myrkyllinen kaasu, syntyy
hiilidioksidista sitä hehkuvien hiilien läpi
johdettaessa; palaa sinisellä liekillä
hiilidioksidiksi. Käytetään pelkistysaineena
metalleja valmistettaessa malmeista.
Suuremmin määrin huoneeseen joutunut h.
aiheuttaa häkämyrkytyksen. —
Hiilisulfidi ks. Rikkihiili.
— Hiilivedyt, hiilen vety-yhdistyksiä; niitä
ovat esim. suokaasu l. metaani (CH₄),
etyleeni (C₂H₄), asetyleeni (C₂H₂),
bentsoli (C₆H₆). Vuoriöljy on seos eri h:ja.

Hiililiuske, hiilensekainen fylliitti tai
savikivi.

Hiilipaino, pigmenttipaino,
valokuvauksellinen kopiomenetelmä, jossa
käytetään väriaineen, šelatiinin ja
kaliumbikromaatin seoksella päällystettyä
paperia; tämä seos muuttuu valon
vaikutuksesta liukenemattomaksi veteen.

Hiilisäkki, etel. taivaalla, Etelän
Ristin tähtikuviossa oleva kohta, joka
linnunradan valon ympäröimänä näyttää mustalta.

Hiippa, suippolakki; kat. piispan päähine.

Hiippakunta, piispan hallinnon
alainen kirkollinen alue.

Hiiret, rotan sukuun kuuluvia pieniä
jyrsijöitä; suurin laji on selkäpuolelta
kellanharmaa, vatsapuolelta valkea
metsähiiri (Mus silvaticus), yleinen
koko maassamme; asuu metsissä,pelloilla, niityillä,
ladoissa; tekee vahinkoa syömällä juuria, siemeniä
ja jyviä ja keräämällä niitä varastoihinsa.
Ihmisasunnoissa elävä kotihiiri
(M. musculus) on yleiseen tunnettu
vahinkoeläin. Pienin h:stä on 6-7 cm pitkä
vaivaishiiri (M. minutus), selkäpuolelta
kellertävän ruskea, alta valkoinen; elää Etelä-
ja Keski-Suomessa viljelysmailla ja pensaikoissa.

Vaivaishiiriä.

Hiirihaukka (Buteo vulgaris),
Suomessa yleinen, kanahaukan kokoinen
petolintu; pyrstö lyhyempi kuin
kanahaukalla, 10:lla ruskeahkolla
poikkijuovalla kirjailtu. Hyödyllinen
lintu, syö hiiriä, päästäisiä, myyriä,
sammakoita, käärmeitä, harvoin lintuja.

Hiirihaukka.

Hiiriäispöllö (Sumia ulula),
keskikokoinen, valkean- ja mustankirjava,
pitkäpyrstöinen pöllölaji; pesii etupäässä
maamme pohjoisosissa, syksyisin ja talvisin
ajoittain yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa.
Syö pikkujyrsijöitä, jonkun verran myös
lintuja. Pesä useimmiten puunkolossa.

Hiiriäispöllö.

Hiisi. 1. Tekn. Varsinkin pitkissä
koskissamme vesivoimalaitoksille haitallinen
äkkinäinen jääsupon muodostuminen, joka
tukkii veden kulkutiet. Se syntyy
pitkäaikaisten leutojen pakkasten aikana
syksyllä, jolloin vesi joissamme kauttaaltaan
jähtyy jäätymäpisteeseen muuttuen puuromaiseksi
hyhmäksi. — 2. Myt. Alk. pyhä metsä ja
metsänhaltija, merkitsi sitten kaukaista korpea,
pahaa paikkaa, jopa helvettiä, myös korpeen
vetäytynyttä jättiläistä l. pahaa olentoa,
vars. tautia, lopulta paholaista krist. mielessä.

Hiisijärvi, pieni järvi Salmin
kunnassa, lähellä Venäjän rajaa.

Hiitinen l. Hiittinen,
saaristokunta Turun ja Porin läänissä,
Hangosta luoteeseen; 122,4 km₂, 1,815 as. (1923).

Hiitola. 1. Kunta Viipurin läänissä,
Laatokan rannalla, 463,8 km², 8,523 as.
(1923). — 2. Rautatieasema H:n

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>