- Project Runeberg -  Pieni Tietosanakirja / I. A - Isonzo /
1353-1354

(1925-1928) [MARC]
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Ilmahakuinen-Ilmailuasema

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)


suuri määrä lämpöä; tästä johtuvaa
jähtymistä käytetään useiden muiden
kaasujen nesteyttämiseen. Ilman kem.
tärkein aineosa on happi, mikä ylläpitää
palamista ja elämää. vrt. Ilmakehä,
Ilmankosteus, Ilmanpaine, Ilmanvaihto.


Ilmahakuinen, ilmaeloinen,
aerobinen,
elävä olento, erityisesti
bakteeri, jonka elääksensä on oltava
yhteydessä ilman tai vapaan hapen kanssa.

Ilmailija, lentokoneiden ja
ilmalaivojen ohjaajien ja tähystäjien
yhteisnimitys. Saadakseen oikeuden lentokoneen
ohjaamiseen vaaditaan i:lta nyk. todistus
kansainvälisesti hyväksytyn ohjaajatutkinnon
suorittamisesta (Ilmailulaki 25/5 1924).

Ilmailu. Ensimmäinen, jonka onnistui
kohota ilmaa keveämmällä (aerostaattisella)
kojeella ilmaan, oli brasilialainen
Lorenzo de Gusman. Hän saavutti
Lissabonissa 1709 60 m:n korkeuden.
Hänen paperisesta pallostaan riippuvassa
kopassa (gondolissa) paloi tuli, joka
lämmitti alhaalta avoimensa pallossa
olevaa ilmaa. Kun tämä lämmitessään
laajeni ja osittain poistui, keveni pallo ja
kohosi ilmaan. Huomattava parannus oli
ilmaa keveämmän vetykaasun käyttäminen
lämmitetyn ilman asemesta. Niinpä
kohosikin 1783 ransk. professori
Charlesin tekemä, ensimmäinen
vetykaasulla täytetty pallo aina 3,400 m:n
korkeuteen ja pysyi ilmassa 3 1/2 tuntia.
Ensimmäisen 3-hevosvoimaisella
höyrykoneella varustetun ohjattavan
ilmalaivan rakensi Giffard
1852. Renard ja Krebs käyttivät
1884 jo sähkömoottoria. Ilmalaukun ja
vakavuustasojen sekä kevyen bentsiinimoottorin
keksiminen olivat seuraavat asteet
nykyisten ilmalaivojen kehityksessä.
Nykyaikaisten ilmalaivojen rakentamisessa,
kulkivat saksalaiset uranuurtajina.
Maailmansodan aikana olivat suurimmat
saks. ilmalaivat, joita keksijänsä mukaan
sanottiin „zeppeliineiksi", varustetut
n. 2,000-hevosvoimaisilla moottoreilla,
kaasumäärä oli n. 70,000 m3 ja
kantovoima yli 50,000 kg. Tällaiset
jättiläiset saattoivat kulkea jopa 130 km
tunnissa. Engl. ilmalaiva ,,R 34" teki ensiksi
matkan Atlantin yli 1919, saks. ,,ZR 3"
teki saman matkan 1924.

Ilmaa raskaammilla (aerodynaamisilla)
lentoneuvoilla alkoi ensimmäiseksi
kokeilla saks. Otto Lilienthal
(1848-98). Hänen ensimmäinen lentokojeensa
käsitti vain siivet, joitten alle
lentäjä sijoittui kahden vaakasuoran,
yhdensuuntaisen riman varaan. Hän
teki näillä koneillaan 300-400 m:n
pituisia lentoja syöksyen alas
mäentörmiltä. Ranskassa jatkoivat tällaisia
kokeita Ferber ja Amerikassa
Chanute ja Langley sekä veljekset
Wright. Näihin luikuliitäjiin
kokeiltiin ensin höyrykonetta, mutta
onnistumatta. Vasta kun automobiiliteollisuudessa
oli päästy kyllin keveihin räjähdysmoottoreihin,
päästiin lentämään moottorin apua käyttäen.

Ensimmäisen matkan suoritti tällaisella
lentokoneella amer. O. Wright
1903. Euroopassa tekivät ensim. konelennon
brasilialainen Santos Dumont
ja tansk. Ellehammer 1906.
Parin vuoden jatkuvien kokeilujen
jälkeen alkoi suurenmoinen kehitys, jolle
maailmansota antoi voimakkaan sysäyksen.
Nykyisten lentokoneiden kehitystä
kuvaavat paraiten niiden suurimmat
saavutukset: lentopituus 4,000 km,
-kestävyys 45 tuntia, -korkeus 12,000 m,
-nopeus 450 km tunnissa.

Paitsi lentokoneita ja ilmalaivoja
käytetään vielä vetykaasulla täytettyjä
kiintopalloja tiedusteluvälineinä sodassa,
huvitarkoituksiin ja pienempiä
ilmatieteellisiin tutkimuksiin, jolloin ne ovat
kohonneet jopa 29,000 m:n korkeuteen.
Edelleen kokeillaan vielä moottorittomilla
lentokoneilla, joilla pidetään,
erittäinkin Saksassa ja Ranskassa,
yhtenään kilpailuja. Tällaisilla koneilla
on voitu olla ilmassa 8 tunt.
42 min. 9 sek. ja tehdä 8,100 m:n
matka sekä saavuttaa 545 m:n korkeus.
Asettamalla näihin heikko moottori
toivotaan niistä kehittyvän käytännöllinen
kulkuväline. vrt. Ilmalaiva ja
Lentokone. — Suomen alueella i. saa
tapahtua ainoastaan i.-lain ja sen nojalla
annettujen säännösten ja määräysten
mukaisesti sekä, eräitä poikkeuksia
lukuunottamatta, vain sellaisella
i.-aluksella, jolla on Suomen
kansalaisuus, s. o. joka on merkitty
julkiseen Suomen ilma-alusten rekisteriin
ja varustettu kansallisuus- ja
rekisterimerkillä tai joka on valtion
oma tai yksinomaan valtion tarkoituksiin
luovutettu (Ilmailulaki 25/5 1923).

Ilmailuasema, sotalaitoksen
ilmailuosaston asemapaikka. Siihen kuuluu
lentokonesuojukset ja kunnossapitoapuneuvot
sekä varastot. Maa-i:aan kuuluu lisäksi
laaja kenttä, vesi-i. tarvitsee aallokolta
suojatun rannan sekä suojuksista veteen
johtavan, loivasti viettävän sillan.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 15:29:33 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/pieni/1/0741.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free