Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Italialainen kansanpuolue-Italian kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
kautta. Frankkien kuningas Pipin
luovutti 756 paaville valloittamansa
eksarkaatin, josta Kirkkovaltio (ks. t.)
sai alkunsa. Pipinin poika Kaarle Suuri
valloitti 774 langobardien valtakunnan
ja kruunattiin 800 Rooman keisariksi.
Pohjois- ja Keski-Italia kuului tästä
lähtien frankkien valtakuntaan.
Karolingilaisen valtakunnan jakautuessa
tähän valtakuntaan kuulunut I. (n. s. I:n
kuningaskunta) tosiasiallisesti tuli
olemaan itsenäinen, kunnes joutui 951
Saksan yhteyteen. 800-luvulla arabialaiset
valloittivat Sisilian menettäen sen 1060
normanneille, joiden käsiin myös Apulia
ja Kalabria joutuivat. Saks.-room.
keisarivalta oli alk. mahtava, mutta
investituurariita ja Pohjois-Italian
kaupunkien itsenäisyyspyrinnöt sitä
heikonsivat, ja 1250 I:n ja Saksan yhteys
kokonaan katkesi. I. pirstoutui pieniin,
keskenään sotiviin valtioihin. vrt. esim.
Firenze, Milano, Venetsia.
Ransk. Anjoun Kaarle valloitti Sisilian
ja Napoli’n, mutta menetti edellisen
1282 Aragonian Pietari III:lle. —
1400-luvun lopulla alkaa I:n valtiollisessa
historiassa surullinen alennustila.
Ulkovallat hyökkäävät maahan tehden liittoja
kotimaisten valtioiden ja paavin kanssa;
Machiavelli’n ajatus yhteisrintaman
muodostamisesta muukalaisvaltaa vastaan ei
koskaan toteutunut. Ranskan Kaarle VIII
teki 1494 retken Napoliin, Ludvig XII
valloitti Milanon 1499 ja Ferdinand
Katolilainen 1501-03 Napoli’n. Frans I:n
ja Kaarle V:n suuri voimanmittelö koski
aluksi eräitten I:n osien omistamista.
Sota päättyi Kaarle V:n, s. o. Espanjan
voittoon. Maantieteelliset löydöt ja
turkkilaisten tunkeutuminen idästä
aiheuttivat kauppateiden siirtymisen
Välimereltä ja I:n köyhtymisen. Espanjan
perintösota säilytti Habsburgien vallan I:ssa,
mutta siten, että Milano ja Napoli 1713
annettiin Itävallalle. Napoli (ja
Sisilia) tuli omaksi kuningaskunnaksi 1735.
— Ranskan vallankumouksen sodissa I.
joutui jälleen taistelutantereeksi.
Napoleon valloitti Pohjois-I:n muodostaen
1797 Cisalpiinisen tasavallan Itävallan
anastaessa suurimman osan Venetsiasta.
V. 1798 muutettiin Kirkkovaltio Rooman
tasavallaksi, Napoli 1799 Partenopean
tasavallaksi, ja Sardinia menetti
alueensa mannermaalla. Cisalpiininen
tasavalta muutettiin 1802 Italian
tasavallaksi ja 1805 Napoleonin
hallitsemaksi kuningaskunnaksi, jolloin
siihen liitettiin Venetsia y. m.;
melkoisia osia I:sta liitettiin suoraan
Ranskaan. Napoleonin veli Josef sai Napoli’n.
Napoleonin kukistuttua entiset olot
palautettiin: Itävalta sai Lombardian ja
lisäksi Venetsian, Bourbonit jälleen
Napoli’n, Sardinia ent. alueiden lisäksi
Genovan, Kirkkovaltio uudistettiin. —
Napoleonin politiikka oli herättänyt I:n
yhdistymisen ja uudistusten pyrkimyksen,
jota vars. Carbonari-järjestö ajoi.
Kapinayritykset tukahdutettiin aluksi,
m. m. 1830 ja 1848, mutta 1859
puhjenneessa sodassa Itävaltaa vastaan
Sardinia, jonka johtava ministeri oli Cavour,
sai Ranskan avulla hankituksi maalleen
Lombardian. Toscana, Parma ja Modena
karkoittivat ruhtinaansa ja liittyivät
Sardiniaan, samoin Kirkkovaltioon
kuuluva Romagna. Korvaukseksi Ranska
sai Savoijin ja Nizzan. Sisiliassa syttyi
1860 kapina, jota Garibaldi lähti
auttamaan vapauttaen tämän saaren ja lisäksi
Napoli’n. Molempain Sisiliain kuningaskunta
ja osa Kirkkovaltiota liitettiin
Sardiniaan, jonka hallitsija Viktor
Emanuel II huudettiin 1861 I:n kuninkaaksi.
Preussin liittolaisena I. voitti 1866
Itävallalta Venetsian; Rooman se sai vasta
1870 ranskalaisten poistettua joukkonsa
Kirkkovaltiosta. — Seur. vuosikymmeninä
tehtiin innokasta reformi työtä.
I. hankki itselleen 1880-luvulla
siirtomaita Punaisenmeren rannalta (Eritrea),
mutta kärsi 1896 tappion Abessiiniaa
vastaan käydyssä sodassa. V. 1887 I.
liittyi kolmiliittoon. I:h raha-asiat ovat
olleet huonot, mikä on aiheuttanut suurta
maastamuuttoa ja ollut osaltansa syynä
sisäisiin levottomuuksiin. Välit Itävallan
kanssa pysyivät liittosuhteesta huolimatta
kireinä johtuen tämä siitä, että
Itävallan alaisuuteen oli vielä jäänyt
italialaisia (Italia irredenta) ja
kilpailusta Balkanilla. Vv. 1911-12 I.
valloitti Turkilta Tripoliksen sekä saaria
Aigeian-meressä, m. m. Rodoksen.
Maailmansodassa I. oli aluksi puolueettomana,
mutta liittyi toukok. 1915 ympärysvaltoihin
ja sai Etelä-Tirolin, Istrian, Triestin
y. m. Sisäiset vastakohdat kiristyivät, ja
kommunistit pääsivät jo isännöimään maassa
julistaen suurlakon 1922. Tästä tekivät
fascistit lopun, ja heidän johtajansa
Mussolini tuli lokak. pääministeriksi.
Hänen onnistui palauttaa järjestys ja hän
on siitä lähtien, tosin perustuslainvastaisiakin
keinoja käyttäen, hallinnut maata
diktaattorin tavoin.
Italialainen kansanpuolue, kansanvaltainen
kat. puolue Italiassa; per. 1919.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
