Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kansallistyöhuoneet-Kansanlaulut
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
oli teatterin yhteydessä lauluosasto, n. s.
Suomalainen Ooppera, jonka
mainehikkaimmat taiteilijat olivat
Emmy Strömer-Achté, Ida Basilier ja
Alma Fohström. Suuria taiteellisia
voittoja saavuttaen, mutta alituiseen
taloudellista ahdinkoa kärsien teatteri
näytteli vaatimattomassa Arkadia-teatterissa
(ks. t.), kunnes pääsi 1902 muuttamaan
nykyiseen kauniiseen, prof. O.
Tarjanteen suunnittelemaan taloonsa.
Bergbomin jälkeen ovat K:n johtajina olleet
J. Finne v. t:nä 1903-04, toht. J. Hahl
1905-07, näyttelijä A. Lindfors 1907-14,
maist. J. Lahdensuo 1914-17 ja maist.
Eino Kalima v:sta 1917. [Aspelin-Haapkylä,
,,Suomalaisen teatterin historia" I-IV (1906-10).]
Kansallistyöhuoneet, Ranskan
helmikuun vallankumouksen (1848) aikana
työttömyyden poistamiseksi perustetut
valtion työpajat ja julkiset työpaikat.
Niiden lakkauttaminen aiheutti sam. v.
n. s. kesäkuun kapinan.
Kansallisuus, 1) kuulu vaisuus
johonkin kansakuntaan; 2) se, mikä on
jollekin kansakunnalle ominaista; 3) ryhmä
ihmisiä, joilla on sama kansallisuus
(merkityksessä 2). Viimemainitussa
merkityksessä käytettynä k. saa saman
merkityksen kuin kansakunta. Uusimpina
aikoina k. on merkinnyt myös kielellistä
yhteyttä (ruotsalainen k. Suomessa).
Kansallisuusperiaate, periaate, jonka
mukaan jokaiselle kansakunnalle on
tunnustettava oikeus muodostaa valtiollinen
kokonaisuus. Alkanut saavuttaa merkitystä
kansainvälisessä politiikassa 1820-luvulta lähtien.
Kansallisuustodistus, sertifikaatti,
rekisteriviranomaisen antama ote
laivarekisteristä. K., jonka pääasiallisena
tarkoituksena on olla todisteena
laivan kansallisuudesta, tulee laivalla
matkalla ollessa olla aina mukana.
Kansallisvarallisuus ks. Kansallisomaisuus.
Kansallisvärit, kansan tai valtion
kansalliseksi tunnusmerkiksi valitsemat
ja lipussaan y. m. käyttämät värit. vrt.
Lippu.
Kansan itsemääräämisoikeus, 1)
kansalle kuuluva oikeudellinen ja
tosiasiallinen valta olla mukana määräämässä
valtioasioiden hoidosta ja julkisen
vallan harjoittamisesta; 2) kansan
riippumattomuus muista kansoista.
Kansanjohdannainen, kansanetymologia,
sellainen kielipsykologinen ilmiö, että joku sana
suuremman tai pienemmän äänteellisen yhtäläisyyden
perusteella käsitetään olevan samaa alkuperää kuin
toinen sana tai sanaryhmä, jonka kanssa sillä ei
todellisuudessa ole mitään etymologista
yhteyttä. Esim. liikavarvas saatu ruots.
sanasta liktorn otaksumalla lik = liika.
Kansankirjailija, kirjalliseen työhön
luontaisen taipumuksensa varassa
antautunut itseoppinut kansanmies; kuvailee
tavallisesti suoranaisia vaikutelmiaan
kansan elämästä. Esim. P. Päivärinta
ja H. Meriläinen. — Kansankirjasto
ks. Kirjasto. — Kansankirkko,
kirkkokunta, joka on läheisessä yhteydessä
koko kansan elämään ja johon kansan enemmistö
kuuluu.
Kansankomissaari, Neuvosto-Venäjällä
muiden maiden ministereitä vastaava virkamies. —
Kansankomissaarien Neuvosto, Venäjän nyk.
ministerineuvosto.
Kansankonservatorio, Helsingin
K., alkoi toimintansa 1922 tarkoituksenaan
antaa vähäisestä maksusta pätevää
musiikinopetusta oppilaiden iästä
riippumatta ja heille ennakkovaatimuksia
asettamatta. Oppilaita lukuvuonna
1925-26 yli 500.
Kansankäräjät, Tanskan valtiopäivien alahuone.
Kansanlainsäädäntö, lainsäädäntö,
jota kansa, s. o. valtiollisesti
täysivaltaiset l. äänioikeutetut kansalaiset
suorastansa harjoittavat. Huomattavin k:n
muodoista on kansanäänestys l. referendum.
— Kansanlaki, kansan oikeustietoisuudesta
ja käytännöstä välittömästi johtuva,
alkuperäisesti kirjoittamaton oikeus.
Kansanlaulut. 1. Kansanlauluilla ja
-runoilla tarkoitetaan suusta suuhun
kulkevia runomitallisia tai laulettavia
kansan sepitelmiä, joiden tekijät eivät
ole tunnettuja eivätkä tiettävästi ole
olleet kirjallisesti sivistyneitä
taiderunoili joita. K:n enemmistö on
kertovaisia ja lyyrillisiä (tunnelmarunoja),
vähemmän on myytillisiä ja opettavaisia
lauluja. vrt. Itkuvirret,
Kalevala, Kanteletar, Loitsut,
Kansanrunous. [Hästesko, ,,Suom.
kansanrunous" (1923).]
2. Mus. Kansanlaulu eroaa
taidelaulusta sävelellisessä suhteessa
varsinkin siinä, että se on alinomaisten
vaistomaisten vaihtelujen alaisena. Samakin
laulaja voi sävelmää satunnaisesti
muunnella laulaessaan eri säkeistöjä, jopa
kerratessaan samaakin säkeistöä
muistiinpanijan tarkattavaksi. K:ssa on
myös sävelmäin ja sanojen yhteenkuuluvaisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
