- Project Runeberg -  Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti /
483-484

(1925-1928) [MARC]
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kielilainsäädäntö

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)


virkakuntien sisäiseksi sekä toimituskirjain
kieleksi. Ensimmäinen lainsäädännöllinen
toimenpide suomenkielen aseman parantamiseksi
oli 1858 annettu säännös, että pitäjänkokousten
pöytäkirjat oli pidettävä suomenkielellä niissä
seurakunnissa, joissa jumalanpalvelus pääasiassa
pidettiin tällä kielellä. V:sta 1857 alettiin
julkaista virallista lehteä Suomen
Julkisia Sanomia, sekä v:sta 1860
asetuskokoelmaa suomeksi. Ensim. varsinainen
kieliasetus annettiin 1/8 1863. Siinä
säädettiin m. m., että suomenkielisiä
kirjoituksia ja asiakirjoja tästälähin oli
esteettömästi kaikissa Suomen tuomioistuimissa
ja virastoissa vastaanotettava, ja
tuomareille sekä muille virkamiehille
myönnettiin oikeus suomenkielellä laatia
pöytä- ja asiakirjoja sekä suomenkieli kaikissa
semmoisissa asioissa, jotka välittömästi
koskivat maan suom. väestöä, julistettiin
yhtäoikeutetuksi ruotsinkielen kanssa,
joka edelleen oli pysyvä maan virallisena
kielenä. Tärkein määräys oli se, että
suomenkielen oikeuden näissä rajoissa
viimeistään v:n 1883 lopulla tuli olla
täydessä voimassaan niidenkin asiakirjain
suhteen, jotka tuomioistuimista
ja virastoista annettiin, joten siis
suomenkielen tuli 20 v:n kuluttua
olla yhtäoikeutettu n. s. ulkoinen
virkakieli
kuin ruotsi, joka pysyi
n. s. sisäisenä virkakielenä.
20/2 1865 annettu asetus sisälsi edellä
mainitun ohjelman toteuttamiseksi
annettuja erinäisiä säännöksiä ulkoisesta
virkakielestä. Uusia säännöksiä
virkakielestä annettiin 9/5 1881, jolloin
määrättiin, että kaikilla tuomioistuimilla,
virastoilla ja virkamiehillä oli oleva
oikeus ilman erityistä pyyntöä antaa
toimituskirjoja suomeksi, kun asia tällä
kielellä oli vireillepantu, ja v:n 1882
alusta oli toimituskirja annettava
vireillepanokielellä, sekä että kunnille
annettavat kirjoitukset ja tiedonannot oli
annettava kunkin kunnan pöytäkirjakielellä.
Asetuksella 29/12 1883 tuli käytäntöön
n. s. virka-alueen periaate: toimituskirja
oli alioikeuksista annettava asianomaisen
kunnan pöytäkirjakielellä, jollei
vireillepanija ollut pyytänyt toista kieltä
käytettäväksi. Ylemmän oikeuden tuli
käyttää sitä kieltä, jolla alemman
oikeuden toimituskirja oli annettu. 18/3 1886
annetulla käskykirjeellä sallittiin
suomenkielen käyttäminen sisäisenä
virkakielenä. 19/6 1902 annetulla
kieliasetuksella edelleen määrättiin, että
virka-alueen, s. o. kunnan tai virka-alueen
useimpien kuntien pöytäkirjakieli eräin
poikkeuksin oli oleva viranomaisen
virkakielenä. — 17/7 1919 annettu H. M,
(14 §) säätää m. m., että suomi ja ruotsi
ovat tasavallan kansalliskielet, että
Suomen kansalaisen oikeus käyttää
oikeudessa ja hallintoviranomaisen luona
omassa asiassaan äidinkieltään, suomea
tai ruotsia, sekä tällä kielellä saada
toimituskirjansa, on turvattava lailla,
ottamalla varteen, että maan suomen- ja
ruotsink. väestön oikeus järjestetään
samanlaisten perusteiden mukaan.
II. M:n tarkoittama kielilaki annettiin
28/4 1921. Sittemmin, 1/6 1922, annettiin
nykyjään voimassaoleva kielilaki,
sekä laki valtion virkamiehiltä
vaadittavasta kielitaidosta, ja 29/12 1922
asetukset kielilain täytäntöönpanosta,
valtionvirkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta
annetun lain täytäntöönpanosta sekä
suomen- ja ruotsinkielen taidon
osoittamiseksi suoritettavista tutkinnoista,
28/4 1923 asetus sisältävä lisäsäännöksiä
suomen- ja ruotsinkielen taidon toteamisesta ja
9/2 1923 asetus pidennetyn ajan
myöntämisestä viranhakupapereiden
täydentämistä varten suomen- ja ruotsinkielen
taidon osoittamiseksi. Sen ohessa on
useissa laeissa ja asetuksissa määräyksiä
kielestä.
V:n 1922 kielilain mukaan on
tuomioistuimissa ja muissa valtion
viranomaisissa niin myös kuntain ja
muiden itsehallintoalueiden viranomaisissa
käytettävä kunkin virka- tai
itsehallintoalueen ja vastaavan yhdyskunnan
sekä asiallisten kielen mukaan joko
suomea tai ruotsia taikka sekä suomea että
ruotsia. Virka- tai itsehallintoalue on
joko yksikielinen tai kaksikielinen.
Yhden kunnan käsittävä alue,
lukuunottamatta Helsingin, Turun ja Vaasan
kaupunkeja, jotka ovat katsottavat
kaksikielisiksi, on yksikielinen, jos kunnassa
asuu ainoastaan samankielisiä tai
toiskielisten luku on pienempi kuin 10 %
koko väestöstä, mutta kaksikielinen, jos
toiskielisten luku on suurempi kuin
10 %. Useamman kunnan käsittävä alue
on yksikielinen, jos siihen kuuluu vain
yksikielisiä kuntia, mutta kaksikielinen,
jos siihen kuuluu sekä suomen- että
ruotsinkielisiä kuntia tai jokin
kaksikielinen kunta. Lääni, jonka kuntien
luvusta vähempi kuin 1/10 on tois- tai
kaksikielisiä, katsotaan kaksikieliseksi
ainoastaan näiden kuntien osalta. Mitkä
alueet näillä perusteilla on katsottava
suomen- tai ruotsinkielisiksi taikka
kaksikielisiksi, määrää Valtioneuvosto
joka 10:s vuosi.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Jul 3 22:05:32 2016 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/pieni/2/0286.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free