Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti / 497-498 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kiila-Kiimajärvi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Kiikoinen, kunta Turun ja Porin
läänissä, Satakunnan keskiosassa,
Kauvatsanjoen lähdejärvien ympärillä;
73 km², 2,963 as. (1925).

Kiila, kolmisärmäisen, terävän
särmiön muotoinen kappale, jonka
pitkittäisleikkaus on tasakylkinen
kolmio; käytetään raskaiden esineiden
kohottamiseen, puun ja kivien
halkaisemiseen y. m. K:n päähän
sovitetaan sen korkeuden suuntainen
voima DE. Tämän k:n sivuja vastaan
kohtisuorat komponentit voittavat
sivuja vastaan vaikuttavan puristuksen.
K. on siis tasapainossa, kun työntävä
voima DE suhtautuu toista sivua
vastaan kohdistuvaan kuormaan GD
kuten k:n pää AB sen sivuun AC.
— Tekn. Kiinnitysväline, jota käytetään
tankomaisen kappaleen kiinnittämiseksi toiseen:
poikittaiskiila (kuva 2) tai pitkittäiskiila
(kuva 3).

Kuva 1. Voiman jakautuminen kiilassa.

Kuva 2. Poikittaiskiila (K).

Kuva 3. Pitkittäiskiila (K).

Kiilafotometri, värillisen lasikiilan
muodostama koje, jonka avulla tähden
valovoima mitataan, siirtämällä kiilaa,
kunnes tähti katoaa näkyvistä. Myöskin
valokuvattavan esineen valaistuksen (ja
oikean valotusajan) määräämistä varten
käytetään samaan periaatteeseen
perustuvaa fotometria.

Kiilakirjoitus, nuolenpääkirjoitus.

Kiiliäinen ks. Saivartajat.

Kiille, kissankulta, katinkulta,
ryhmä mineraaleja, joille on ominaista helppo
lehkeavaisuus yhteen suuntaan, joten niitä
voi halkoa ohuiksi suomumaisiksi levyiksi;
lohkosuomut joustavan taipuisia. Kiilto
lasimainen. Monimutkaisia, vedenpitoisia,
aluminiumrikkaita silikaatteja. Yleisimmät
k.-lajit ovat vaalea muskoviitti
ja tumma biotiitti.

Kiilleliuske, suomuinen,
karkealiuskeinen liuskekivilaji, jonka
kivennäisainekset ovat kiille ja kvartsi.
Suomessa gneissien ja muitten liuskeitten
seassa; etenkin Itä-Suomessa yleinen.

Kiillesuomuiset (Ganoidei), jo
paleotsooisella ajalla monimuotoiseksi
kehittynyt, nyk. vain harvojen lajien edustama
kalaryhmä, jonka lajeilla on kiillemäisen
ganoiinikerroksen päällystämät, tav.
vinoneliön muotoiset n. s. kiillesuomut.
Ennen luettiin k:n alaluokkaan sekä
rusto- että luurankaisia muotoja;
edellisiä ovat m. m. sampi, jälkimmäisiä
luuhauki (Lepidosteus) ja niilinhauki
(Polypterus). Uudemmassa systeemissä
tarkoitetaan k:lla vain jälkimmäistä ryhmää,

Kiilloittaminen. K:ssa tehdään pinta
sileäksi joko hankaamalla silitysaineella
epätasaisuudet pois tai painamalla ne
sileällä kovalla välineellä alas tai
sivelemällä pinnalle ainetta, joka täyttää
epätasaisuudet ja itse on pinnaltaan sileä,
siis kiiltävä. — Kiilloituskivi, sileäksi
tahkottu kova kivi metallipintojen
kiilloittami seksi hankaamalla. —
Kiilloitusvaha ks. Buunausvaha. —
Kiilloitusvoide, kengänkiilloke,
pääasiassa nahkateosten kiilloittamiseen
käytettävien jähmeiden ja nestemäisten
mustelajien yleisnimitys. Jähmeät tehdään
yleensä vahasta, parafiinistä, seresiinistä
y. m. aineista, liuottamalla niitä tervavärien
kanssa tärpättiin, petrolidestillaatteihin
y. m. Nestemäisissä k:issa on hartsi- tai
väriaineiden alkoholi- tai vesiliuoksia.

Kiiltokovike, vehnä- tai
riisitärkkelystä, steariinia ja vahaa
y. m. sisältävä kiilloitus- ja kovikeaine,
jota käytetään kiiltosilityksessä.

Kiiltokulta, valssaamalla ja takomalla
kullasta ja tämänvärisistä metalliseoksista
valmistetut ohuen ohuet lehtiset tai
niistä valmistettu jauhe. Käytetään
kultaukseen. — Kiiltolanka. 1.
Yksinkertaista tai kerrattua puuvillalankaa,
jonka nukka on poltettu ja lanka viimeistelty
kiiltäväksi. — 2. Pitkästä kiiltävästä
viilasta kehrätty kampalanka.

Kiiltomato (Lampyris noctiluca),
pehmeäsiipisten alalahkoon kuuluva
kovakuoriainen. Uros siivekäs, lentokykyinen,
naaras siivetön, n. 16 mm pitkä, toukkamainen.
Sen sekä toukan 3 viimeistä takaruumiin niveltä
loistaa pimeässä. Uroksestakin lähtee valoa,
mutta hyvin himmeää.

Kiiltomato. 1 koiras, 2 naaras.

Kiiltonahka, lakeerinahka,
erikoisella, taipuisalla lakalla päällystetty
nahka.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>