- Project Runeberg -  Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti /
549-550

(1925-1928) [MARC]
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kirkkojärjestys-Kirkkomusiikki

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)


valmistava konferenssi Genevessä 1920. Toinen,
ekumeeniseen kristittyjen yhteyteen
elämässä ja työssä pyrkivä „Life and
work"-liike on ruots. arkkipiispa N.
Söderblomin (ks. t.) johtama. Sen toimesta
pidettiin 1925 Tukholmassa suuri
ekumeeninen konferenssi. Kat. kirkko ei
ollut edustettuna tässä eikä Geneven
konferenssissa. Useita pienempiä
konferensseja, m. m. ev.-lut.
maailmankonventti Eisenachissa 1923,
on pidetty ja joihinkin tuloksiin
samalla päästy.

Kirkkojärjestys, evankeeliseen
tunnustukseen kuuluvan kirkkokunnan oloja
järjestävä laki. Tällainen oli esim.
Vesteråsin ordinantia v:lta 1527.

Kirkkokaari, Ruotsin vanhoissa
maakuntalaeissa, paitsi Gotlannin laissa,
oleva osasto, joka sisälsi kotimaisten
lainsäätäjäin hyväksymän ja maallisten
tuomioistuinten noudattaman kirkko-oikeuden.

Kirkkokunta, erikoisen tunnustuksen
ja kirkkojärjestyksen kautta muista
erotettu kirkollinen yhdyskunta.

Kirkkokuri. Ev.-lut. seurakunnan
papistolla ja kirkkoneuvostolla on valta
asettaa ne seurakunnan jäsenet k:n
alaisiksi, jotka paheellisella elämällä
taikka harhaopilla taikka kristillisen
kutsumuksensa velvollisuuksia laiminlyömällä
aikaansaavat pahennusta seurakunnassa.
Kurinpitokeinoina ovat kirkkoherran tai
kirkkoneuvoston varoitus, kummina
olemiskelpoisuuden, kirkollisen äänioikeuden
tai vaalikelpoisuuden menettäminen,
tuomiokapitulin varoitus, julistaminen
määräajaksi kelvottomaksi nauttimaan
Herranehtoollista (Kirkkolaki 100 ja
101 §). vrt. Panna, Interdikti.

Kirkkokäsikirja, kirja, joka sisältää
julkisen jumalanpalveluksen ja muiden
kirkollisten toimitusten kaavat.

Kirkkolaki, valtion lainsäädäntövallan
hyväksymä kirkon oikeudellinen
järjestys. — Suomessa oli aikaisemmin
voimassa 1686 annettu k. Suomen ev.-lut.
kirkon nyk. k. on 6/12 1869, sen uusi
suomenk. teksti on hyväksytty 1908 v:n
valtiopäivillä ja vahvistettu 24/10 1908.
Muutoksia k:iin on tehty 7/6 1895,
19/10 1908, 1/7 1910, 25/6 1918, 8/3 1920 ja
23/1 1925. Oikeutta ehdottaa k:ia
muutettavaksi tai kumottavaksi käyttää kirkko
itse edusmiestensä kautta kirkolliskokouksessa,
mutta siellä ehdotettujen lainmuutosten tai
kumoamisen tutkiminen ja vahvistaminen on
Presidentin ja Eduskunnan tehtävä.

Kirkkomaansaari, Vaasan edustalla
olevan Suurluodon ent. nimi.

Kirkkomusiikki on luonnollinen
ilmaus jumalanpalvelukseen kokoontuneen
seurakunnan yhteisistä tunteista.
Hist. kehityskulussansa k. on lähtenyt
kaikkein alkeellisimmista sävelaineksista,
innostuttaen aikojen kuluessa suurimpiakin
mestareja mitä etevimpiin teoksiin.
— 1. Alkukristillinen aika
(v:een 400). Lauletaan resitatiivisia
psalmeja, luultavasti juutalaisten
temppelilaulusta perityillä sävelkaavoilla.
Esilaulajat kehittävät laulun
melodiikkaa kuvioiden sävelkaavojen
yksinkertaista kulkua, V:n 300 vaiheilla
leviää Antiokiasta käsin kahden kuoron
vuorottelu. Samaan aikaan syntyy myös
runomitallista virsirunoutta.
— 2. Gregoriaaninen aika (400-900).
Edellisen aikakauden kirkolliset laulut
kootaan ja järjestetään jumalanpalvelusten
kehyksiin. Kaikki edellämainitut eri
sävelmuodot saavat määrätyn sijansa ja
käytäntönsä. Jumalanpalvelukseen kuuluvien
laulujen kokonaisuus muodostuu täten
vaihtelevaksi ja sopusuhtaiseksi sarjaksi.
vrt. Gregoriaaninen laulu.
— 3. Uusien yritteiden aika (900-1300).
Uusiin yritteisiin antavat aihetta urut;
2-3-ääninen laulu kehittyy kömpelöistä
alkeistansa vähitellen sointuvampiin
sommitteluihin. Samalla ajalla yksiääninen
melodinenkin säveltyyli saa uusia
tuoreita aineksia Itämailta saapuvista
virikkeistä. Ulkopuolella kirkkoa virret
saavat kansankielisenkin muodon, ituna
vastaiseen evankeeliseen koraalilauluun.
— 4. Polyfonisen kuorolaulun aika
(1300-1600). Moniäänisen, sävellystekniikan
vakiintuessa ja kansanomaisen melodiikan
kehittyessä kukoistukseensa kohoaa
säveltäjäpersoonallisuuksia, jotka
yhdistävät nämä ainekset taiteelliseen
kokonaisvaikutukseen, saavuttaen huippunsa
Lasson ja Palestrinan tuotteissa.
Toisaalta pääsee uskonpuhdistuksen kautta
kansankielinen mitallinen virsilaulu
varsinaiseksi jumalanpalveluksen osaksi.
— 5. Draamallisen musiikin aika
(1600-1800) Oopperamusiikin voittokulku
vaikuttaa perinpohjaisen käänteen k:ssakin.
Urkumusiikki kohoaa kukoistukseensa,
saavuttaen huippunsa Bachin verrattomissa
koraalisovitelmissa. Keskiaikaisista
hengellisistä näytelmistä kehittyy suurenmoisia
passio- ja oratoriosävellyksiä. Erikoisen
merkityksen saavat saarnaan liittyvät
kirkkokantaatit. Mutta seurakunnan 1-ääninen
virsilaulu kangistuu „tasatahtiseksi".
— 6. Uudistuspyrintöjen aika
(v:n 1800 jälkeen). Virsilaulu on kuihtunut,
kuorolaulu maallistunut. Silloin kirkon

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 17:50:09 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/pieni/2/0325.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free