Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti / 777-778 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kulkusaari-Kulma

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

erikoisjunissa lyhyillä matkoilla nousee
125 km:iin ja sähköradoilla yli tämänkin.
— Maanteillä on autojen nopeus
asetuksella määrätty riippuen maantien
laadusta ja auton tarkoituksesta. —
Laivojen k. ilmaistaan solmuina =
meripenikulmia tunnissa.

Kulkusaari, järvessä tai lammessa
ajelehtiva turvesaari. K:n saa pitää se,
joka sen rantaansa kiinnittää (Maakaari 12:4).

Kullaa, kunta Turun ja Porin
läänissä, Satakunnan länsiosassa; 269,6 km²,
2,880 as. (1925). Leineperin emäntäkoulu.

Kullanhuuhdonta on vanhimpia
kullansaantitapoja. Yksinkertaisin
huuhtomiskoje on n. s. pannu l. kattila.
Tehokkaampi on kiikku l. kehto,
puulaatikko, jonka päällä on seula.
Hiekkaa lapioidaan seulaan, vesi
huuhtoo hienoimman aineen ensin alla
olevalle kankaalle ja siitä laatikkoon,
karkeammat osat viskautuvat laatikkoa
huiskutettaessa ulos. Kullansekainen
hiekka kerääntyy pohjalla olevien
poikkirimojen taakse, hienommat hiukkaset
tarttuvat kankaaseen. Vielä tehokkaampi
on n. 4,5 m pitkä ränni l. ruuhi,
jossa voimakas vesivirta suorittaa
huuhtomisen. Tästä ovat kehittyneet
hydraulisten huuhtomoiden jopa tuhatkin m:ia
pitkät huuhtomorännit, joihin vesi
saadaan m. m. rakentamalla
laaksosalpoja. Hiekkaseinän alaosaan
suunnataan voimakas vesisuihku, joka
syövyttää hiekkaa ja kuljettaa sen sekä
sortuvan hiekan ränneihin. — Suurissa
huuhtomoissa kannattaa huuhdonta, jos
hiekassa on kultaa noin 1 g tonnia kohti.

Kullanhuuhdontakone Kaliforniassa.

Kulle, ruots. taiteilijasuku. Veljekset
Jakob K. (1838-98) ja Axel K.
(1846-1908) olivat laatukuvamaalareita, mutta
ottivat yhdessä kälynsä Tora K:n,
o. s. Nilsson (s. 1849) kanssa
taidekudonnan erikoisalakseen. Kolmas veli
Sven K. (s. 1860) on mitalinkaivertaja.

Kullero (Trollius europœus),
keltakukkainen, leinikköisten heimoon
kuuluva, kosteahkoilla nurminiityillä
kasvava ruohokasvi, kukat kauniit, palleroiset.

Kullero.

Kullervo, Kalevalan traagillisen
K.-runoston pääsankari. Kantaosana on runo
Untamon ja Kalervon veljesvihasta, joka
päättyy veljensurmaan, sekä jälkimmäisen
pojan suorittamasta kostosta. Runo perustunee
tarinaan, joka tavataan Saxo Grammaticuksen
„Tanskan historiassa" tarinana Amlethista
(vrt. Hamlet) ja joka todennäköisesti
jo 1200-luvulla oli levinnyt Varsinais-Suomeen
ja siellä paikallistettu. Tämä kostoruno
on sitten yhtäläisyyksien johdosta
yhtynyt runoon Kalevanpojasta. Kolmantena
on siihen sulautunut runo paimenen kostosta
tylylle emännälle. K:n nimi on myöhemmin
toisinaan siirtynyt runoihin, joilla muuten
ei ole K.-runojen kanssa yhteyttä ja jotka eivät
kansanrunossa ole siihen sulautuneet (runot
sisaren turmeluksesta, jäähyväisistä
sotaan lähtiessä ja kuolonsanomista, jotka
sotaretken aikana tuodaan sankarille).
Parhaiten on K.-runosto säilynyt
Inkerissä. — K. on aiheena Kiven ja Erkon
näytelmissä, Launiksen oopperassa,
kahdessa Gallén-Kallelan (ks. t., värikuva)
maalauksessa, Sjöstrandin veistoksissa
sekä kohteena Cygnæuksen, Peranderin ja
J. Krohnin esteettisissä tarkasteluissa.
K.-runot on julk. 1882. [Krohn,
„Kalevalan runojen historia" (1906-10);
Setälä (Finnisch-ugr. forsch. III, VII,
X 1904-11 ja Valvoja 1910).]

Kullervo, Tapaturmavakuutus-Osakeyhtiö K.,
Helsingissä, per. 1894. Vakuutuskanta n. 1 miljardi mk.

Kulm, kivihiilisysteemin vanhemman
osaston muut muodostumat paitsi kalkkikivi,
jota sanotaan vuorikalkiksi.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>