Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kuulohermo-Kuume
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
ja kalvo- ja luusokkelon välissä
ulkonesteen (perilymfan) täyttämä
ulkovesiontelo. Luusokkelon
ulkoseinässä on 2 aukkoa: ylempänä
eteisaukko l. soikea ikkuna, jonka
peittää jalustimen levy, ja alempana
simpukanaukko l. pyöreä ikkuna,
jota peittää n. s. lisätärykalvo.
— Edellä esitettyyn korvasokkeloon l.
sisäkorvaan liittyy ilmaa
hengittävillä selkärankaisilla ensimmäisestä
kidusraosta kehittynyt täryontelo l.
keskikorva, jonka ulospäin sulkee
täry- l. rumpukalvo ja josta
korvatorvi l. Eustachion putki
johtaa nieluun. Sammakkoeläimillä,
matelijoilla ja linnuilla on tärykalvon
ja luusokkelon eteisaukon välillä
kuuloluu, jota myöten tärykalvon
väräjäminen siirtyy sisäkorvan
ulkonesteeseen; imettäväisillä on
siinä 3 toisiinsa niveltyvää kuuloluuta
(ks. t.). — Imettäväisillä on tärykalvo
painunut syvälle ruumiin pinnasta ja sen
eteen kehittynyt ulkokorva: korvakäytävä
ja korvalehti. — Korvalehden
kokoomat ääniaallot johtuvat korvakäytävää
myöten tärykalvoon, jonka ne panevat
väräjämään. Värähtelyt johtuvat
kuuloluita myöten jalustimen levyyn, joka
panee ulkonesteen väräjämään; tämän
värähtelyt jatkuvat sisänesteeseen ja
tämän värähtelyt vuorostaan ovat
ärsykkeitä, jotka panevat kuulohermojen
päätelaitteet toimimaan ja johtavat
kuulohermoa myöten aistimuksen aivojen
kuulokeskukseen.
Kuulohermo, 8:s aivohermo, päättyy
sisäkorvaan. Simpukassa sen päätelaitteet
muodostavat monimutkaisen kuuloepiteelin,
n. s. Corti’n elimen.
Kuuloluut, imettäväisten
keskikorvassa tärykalvon ja luusokkelon
eteisaukon välissä olevat kolme luuta:
vasara, alasin ja jalustin.
Kuulomittari, audiometri (ks. t.).
Kuulotorvi, 1. Stetoskooppi,
torvimainen putki, jolla lääkäri kuuntelee
keuhkojen ja sydämen toimintaa. — 2. K. l.
telefoni, yleensä sähkömagneettinen
koje, joka muuntaa puhelimeen saapuvat
sähkövärähdykset ääneksi.
Kuulustelu, viranomaisen luona
tapahtuva tiedustelu jonkun seikan tai
tapahtuman t. m. s. selvillesaamiseksi (esim.
todistajan-k., poliisi-k.) tai asianosaiselle
taikka sille, jota asia koskee, oikeudenkäynnissä,
konkurssissa, pesäeronhaussa, lainhakuasiassa
myönnetty tilaisuus esittää vastaväitteensä
tai selvityksensä asiasta.
Kuuluttaminen, lain, asetuksen,
määräyksen, ilmoituksen t. m. s.
yleiseen tietoon saattaminen. K. tapahtuu
julkipanolla kussakin kunnassa sitä
varten varatulla ilmoitustaululla,
ilmoituksella virallisessa tai muissa
sanomalehdissä, julkilukemalla kirkossa (Laki
julkisista kuulutuksista 2/2 1925).
Kuulutus. Ennenkuin avioliitto
voidaan kirkollisella vihkimisellä päättää,
on siitä, paria poikkeusta lukuunottamatta,
kuulutettava kolmena sunnuntaina sen
seurakunnan kirkossa, johon morsian kuuluu.
Siviiliavioliiton solmimista varten antaa
k:n se siviiliviranomainen, joka toimittaa
siviiliavioliiton solmimisen ja jonka toimialueeseen
naisen kotipaikka kuuluu. Tällöin k.
toimitetaan julkipanolla sekä morsiamen että
sulhasen kotipaikkakunnan ilmoitustaululla
vähintään 14 p. ennen avioliiton solmimista
(Naimiskaari 7:2; Asetus 2/11 1917).
Kuumailmakone, voimakone, jota
käyttää kuumennettu ilma. Avonaiset k:t
(ruots. Ericsson 1855) tarvitsevat joka
iskulla uutta ilmaa, suljetuissa
on sama ilma, joka vuoroin kuumenee ja
jäähtyy, siis laajenee ja kutistuu. Näistä
ovat Lehmannin ja Riderin tunnetuimmat.
Edellisessä kuumenee ja jäähtyy ilma samassa
silinterissä, jälkimmäisessä eri silintereissä.
Kuuma vyöhyke, +20°C:n isotermien
välinen alue. Matem. maantieteen
mukaan: kääntöpiirien välinen alue.
Kuume, ruumiinlämmön kohoaminen
yli normaalisen lämpötilan, joka ihmisellä
peräsuolesta mitaten on aamuisin n, 37° C,
iltaisin 37,5°. Varsinaisesta k:sta
puhutaan vasta lämpötilan noustua yhdellä
asteella. 42°:n k. on merkkinä vakavasta
vaarasta, yli 43°:n k. tuskin noussee.
Kulkunsa puolesta k. on joko yhtäjaksoinen
(febris continua), kun aamu- ja
iltapäivä-k:n erotus on vähäinen,
vaihteleva (f. remittens), kun
mainittu erotus on suurehko (2° tai enemmän)
ja vuorotteleva (f. intermittens),
kun kuumeiset ja kuumeettomat päivät
vuorottelevat. — K:n aiheuttaa ruumiin
lämmöntuotannon ja lämmönkulutuksen
välisestä tasapainotilasta huolehtivan,
selkäytimessä sijaitsevan lämpökeskuksen
kiihoittuminen vereen joutuneiden, tav.
bakteerien synnyttämien myrkkyjen
vaikutuksesta. K. ei siis ole itsenäinen
tauti, vaan taudin ilmaus; se on
sitäpaitsi kaikesta päättäen ruumiin
itsepuolustuskeino bakteereja ja niiden
myrkkyjä vastaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
