Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti / 875-876 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kyytilohko-Käkisalmen lääni

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Kyytilohko, alue, jonka manttaaliin
pannun maan omistajain velvollisuutena
oli paikallisen kyytilaitoksen ylläpito
ennen 11/10 1918 annetun kyytilain
voimaanastumista 1/1 1920.

Kyytirasitus, manttaaliin pannun
maan omistajille ennen kuulunut
velvollisuus huolehtia kyytilaitoksista ja
niiden kustantamisesta.

Kyytirättäri, rättäri (ks. t.).

Kyyttö, värinimitys lehmälle, jonka
kupeet ovat punaiset, ruskeat, mustat
j. n. e., mutta selkä ja vatsanalus
valkeat. Karjalassa tätä nimitystä vastaa
juono l. juonikki. Vaalea
punakyyttö on itäsuom. jalostetun karjan
halutuin ja pääväri.

Kyyvesi, Mäntyharjun reitin suurin latvajärvi,
33,5 km pitkä, 10 km leveä. Itärannalla
Haukivuoren kirkko. Laskee Puulaveteen.

Kyzikos, muinais-kreik. kaup.
Propontiin (Marmarameren) etelärannalla.

Kyökkilatina, virheellinen latina,
vars. keskiaikainen munkkilatina, johon
oli sekaantunut sanoja ja puheenparsia
rahvaan kielestä.

Kyöpeli, kansanuskossa kummitus,
mahd. vainaja, joka oli eläessään tehnyt
rikoksia. Kun naimattomuutta pidettiin
rikollisena, kuviteltiin naimattomien
kuoltuaan joutuvan Kyöpelinvuorelle.

Kyösti, salanimi. ks. Kokko, J.

Kållby, Kolpyy, rautatieasema
Pohjanmaan radalla Pietarsaaren kunnassa,
26 km Kokkolasta etelään.

Käenkaali, keturileipä (ks. t.).

Käenpiika (Iynx torquilla), 18-19 cm
pitkä, ruskean-, harmaan- ja mustankirjava kiipijöiden
lahkoon kuuluva lintu,joka ei kumminkaan kykene
kiipeämään. Nokka ja jalat heikot, pyrstö
pehmeäsulkainen. Pesii puun koloon; munia 8-11,
valkeat. Syö muurahaisia ja muita hyönteisiä.
Suomessa Tornioon asti, maan keski- ja
eteläosissa yleinen.

Käenpiika.

Käenrieska (Gagea), pieniä
keltakukkaisia liljakasvien heimoon kuuluvia,
keväällä kukkivia sipulikasveja. Suomessa
2 lajia: isompi k. (G. lutea) ja
pienempi k. (G. minima).

Kähler [kēl-], Martin (1835-1912),
saks. teologi. Vastusti jyrkästi kristinuskon
järkeisuskoista heikentämistä. Teoksia:
,,Wissenschaft der christlichen Lehre",
„Dogmatische Zeitfragen".

Käki (Cuculus canorus), n. 37 cm pitkä,
uros päältä sinertävän tuhkanharmaa, vatsapuolelta
vaalea, mustin poikkijuovin kirjailtu, naaras
ruskeampi. Jalat kiipimäjalkoja, mutta kiipeämään
ei k. kykene. Muuttolintu: tulee maahamme

Käki.

toukokuun alkupuoliskolla, muuttaa
elokuun lopulla tai syyskuun alussa
Etelä-Afrikkaan tai Intiaan. Yleinen koko
maassamme. Munii leppälintujen,
västäräkkien, kerttujen, taskujen y. m.
pikkulintujen pesiin ja jättää poikastensa
hoidon kasvatusvanhempain huoleksi.

Metsäkirvinen käenpoikasta ruokkimassa.

Käkikoski, Hilda (1864-1912),
opettajatar, nuorisokirjailija ja
yhteiskunnallinen toimihenkilö; julk.
,,Suomen historia nuorisolle" I-II. [„Hilda
K. kirjeittensä ja kirjoitelmiensa valossa"
(I 1913, II 1916).]

Hilda Käkikoski.

Käkisalmen lääni kuului Novgorodin
aikana Vatjalaisviidennekseen, käsitti
Ruotsin vallan aikana Laatokan Karjalan
nyk. Viipurin läänistä sekä nyk, Kuopion
läänin Karjalan sekä jaettiin kahteen osaan.
Kuului kokonaisuudessaan Ruotsi-Suomeen
1580-97 ja 1611-1710 V. 1721 luovutettiin
eteläinen osa Venäjälle (palautettu Suomelle
1811), jolloin pohjoinen osa liitettiin
Kyminkartanon lääniin.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>