Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti / 945-946 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Lammasch-Lamont

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

valkeita, pää hienoluinen, kapeakuonoinen,
villaton, uuhella hyvin harvoin sarvet,
pässit sarvelliset tai sarvettomat.
Täysikasvuinen pässi painaa 25-65 kg,
2-3-vuotinen uuhi 20-50 kg; villantuotanto
1-2 kg, parhailla 3-3,5 kg. Sikiäväisyys
hyvä, 100 uuhella 160-180 karitsaa. Kiima
esiintyy elo- ja joulukuulla kestäen 1-2
päivää ja uusiintuen 3-4 viikon kuluttua.
Tiineysaika 146-155 p., keskim. 150. Yksi
pässi riittää 30-50 uuhelle ja on kelvollinen
astutukseen n. 5 v. Karitsoita syntyy 1-3 kpl.,
3-4 kk:n kuluttua ne vieroitetaan ja 4 viikon
ikäisinä niiden tulee saada lisäravintoa emon
maidon lisäksi. Rehuntarve lasketaan 100-120
g:ksi sulavaa valkuaista ja 1,2 rehuyksiköksi
100 kg:aa elävää painoa kohti; lihoitettaessa
kohotetaan sulava valkuaismäärä 160 g:aan ja
rehuyksikkö 2:een 100 kg:aa elävää painoa kohti.
Sopivia rehuja ovat heinät, oljet, lehdekset,
juurikasvit, väkirehut, maito, keittiönjätteet,
vähäinen määrä suolaa ja raikas juomavesi.
L.-navetan tulee olla kuiva ja ilmava,
lattiatilaa uuhta kohden karitsoineen
2 m². Keritseminen tapahtuu kahdesti
vuodessa, keväällä ja syksyllä. Sopivin
astutusaika syksy, jolloin karitsat
syntyvät keväällä ennen laitumelle laskua.
Maatiais-l:n jalostuksesta huolehtii
Suomen Lammas- ja Vuohenhoitoyhdistys,
joka siitä myös pitää kantakirjaa.
Suomessa oli l:ita 1,484,529 kpl. 1924.
[Vohlonen (1922); Rösiö (1926).]

Lammasch. [-š], Heinrich
(1853-1920), itäv. lakimies ja poliitikko;
rauhanystävä. Pääministerinä lokak.—
marrask. 1918. Teoksia: „Der Völkerbund".

Lammi, kunta Hämeen läänissä, Etelä-Hämeessä;
518,5 km², 6,981 as. (1925). Evon
kruununpuisto, metsänvartijakoulu ja kalastajakoulu
(ks. Evo).

Lammikkoviljelys on kalaviljelystä
suljetuissa vesissä, jotka kokonaan tai
ainakin suurimmaksi osaksi voidaan
laskea kuiville. Samassa lammikossa
kasvatetaan tavallisesti vain yhtä kalalajia,
mutta voidaan siinä tämän ohella pitää
muitakin lajeja, jotka eivät tuota
pääkalalle vahinkoa syömällä sitä tai
kilpailemalla sen kanssa ravinnosta.
L:ssä erotetaan kaksi eri päämuotoa,
kevätkutuisten ja syyskutuisten
kalojen viljelys. Edelliseen
ryhmään kuuluvissa lammikoissa
kasvatetaan vars. karppeja ja suutareita, jotka
parhaiten viihtyvät lämpimässä ja
ravintorikkaassa vedessä, jälkimmäisissä
lohensukuisia kaloja, lähinnä puro-,
järvi- ja merilohta, sateenkaarirautua ja
puronieriää, jotka ovat kylmän ja
puhtaan veden kaloja, Syyskutuisten kalojen
viljelys vaatii kuitenkin paitsi
kasvulammikoita myös erikoisen
hautomohuoneen, missä mäti yli talven hoidetaan
hautomakoneissa, kunnes poikaset

Simunankosken kalanviljelyslaitoksen kasvulammikoita, taustassa hautomohuoneet.

keväällä kuoriutuvat ja siirretään
kasvulammikkoihin. Kevätkutuiset kalat
sitävastoin saavat lammikoissa toimittaa
kutunsa pienissä matalissa (20-30 cm
syvissä) kutulammikoissa, mistä
poikaset 1-2 viikon kuluttua
äskensyntyneinä siirretään suurempiin
varttumislammikkoihin (veden syvyys
30-50 cm) ja näistä taasen jonkun
kuukauden kuluttua vieläkin suurempiin
kasvulammikkoihin. Yli talven
pidetään kalat syvemmässä (veden
syvyys 150-200 cm) talvilammikoissa.
Lohenviljelyslaitoksissa ei
yleensä käytetä muuta kuin yhden- tai
kahdenlaisia lammikoita, nimittäin
leveämpiä poikaslammikoita ja kapeampia
varttuneemman kalan kasvulammikoita.
Veden uusiutuminen (varsinkin
lohilammikoissa) vaatii alituisesti
virtaavaa vettä ja tarpeellista painetta,
vain harvoin (karppi- ja suutarilammikoissa)
riittää sadevesi tarkoitukseen. —
Kevätkutuisten kalojen l:t ovat monen
sadankin hehtaarin laajuisia, lohen viljelykset
sitävastoin vain muutaman hehtaarin
kokoisia. — Kalalammikkojen tuotantokykyä
edistetään lammikkojen pohjaa lannoittamalla
sekä kaloja erikoisesti ruokkimalla. Tällä
tavalla voidaan tuotanto saada nousemaan
moneen sataan kiloon vuodessa hehtaaria
kohti. — Suomessa on nyk. toiminnassa 12
kalanviljelyslaitosta.

Lamont [-mō’], Johann von
(1805-79), saks, tähtitieteilijä ja fyysikko.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>