Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti / 1269-1270 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Löfgren-Lönnrot

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Löfgren [lövgrēn], Eliel (s. 1872),
ruots. vapaamielinen poliitikko,
asianajaja. Oikeusministerinä 1917-20,
ulkoministerinä v:sta 1926. L. on Ruotsin
vapaamielisen puolueen johtaja. —
Löfgren, Erik Johan (1825-84), suom.
taidemaalari. Opiskeli Düsseldorfissa.
Teoksia: ,,Eerik XIV ja Kaarina
Maununtytär", alttaritauluja, muotokuvia. —
Löfgren, V. ks. Lounasmaa.

Löfling [löv-], Per (1729-56), ruots.
kasvitieteilijä, Linnén oppilas. Tutki
Pyreneitten niemimaan kasvistoa.

Löfstedt [lövstet], Einar (s. 1880),
ruots. kielentutkija, professorina Lundissa,
julk. tutkimuksia myöhäislatinasta.

Löfström [löv-], Ernst
Berthold (s. 1865), suom. kenraaliluutnantti,
jalkaväen tarkastaja. Otti osaa vapaussotaan
Savon rintaman ja itäarmeijan komentajana
m. m. johtaen Viipurin valloitusta.

Löfving, T., Löving (ks. t.).

Löfö [lövö], kylä Vårdössä läh.
kirkkoa, Ahvenanmaalla, Siellä pidettiin
1718-19 rauhanneuvotteluja Ruotsin ja
Venäjän kesken.

Lönn, Vivi (s, 1872), suom.
arkkitehti. Rakentanut m. m. koulutaloja.

Lönnbeck, Gustaf Ferdinand
(1847-1912), kansakouluntarkastaja ja
kasvatusopillinen kirjailija. Teoksia:
„Folkskoleidéns utveckling i Finland
från nittonde århundradets början till
1866", „Uno Cygnæus" (suomen.).

Lönnberg, Einar (s. 1865), ruots.
eläintieteilijä, prof. ja Valtionmuseon
intendentti. Julk. m. m, „Sveriges ryggradsdjur"
(3 nid., 1914-15) ja „Sveriges jaktbara djur" (1923).

Lönnbohm [-bum], Antti (s, 1856),
suom. kansakouluntarkastaja, luonnon- ja
kansatieteen harrastaja; kielitieteellisiä
julkaisuja.

Lönnrot [-rūt], Elias (1802-84),
Kalevalan kokoonpanija. L. syntyi
räätälin poikana Paikkarin torpassa
Sammatissa 9 p. huhtik. 1802. Oltuaan välillä
apteekinoppilaana tuli ylioppilaaksi 1822,
kotiopettajana prof. Törngrenin
perheessä m. m. Laukossa Vesilahdella,
valmistui lääkäriksi 1832 ja nimitettiin 1833
piirilääkäriksi Kajaaniin. Nuorena ylioppilaana
L. oli tutustunut Sakari Topelius vanhemman
julkaisemiin kansanrunoihini, ja hänen
maisterinväitöksensä oli ,,De Väinämöine,
priscorum fennorum numine" (Väinämöisesta,

Elias Lönnrot.

muinaissuomalaisten jumalasta). L. teki lukuisia
runonkeräysmatkoja, yksistään kotimaassa
1828 ja 1831 sekä myöskin Venäjän Karjalassa 1832
(Repolassa ja Akonlahdella), 1833 (Vuonnisessa ja
Vuokkiniemessä), 1834 (Vuokkiniemessä ja Uhtualla),
1835 (Repolassa, Rukajärvella, Jyskyjärvella,
Uhtualla ja Vuokkiniemessä, 1836-37 (Pistojärven,
Tuoppajärven ja Pääjärven ympärillä olevissa kylissä
ja Kuollassa saakka), 1837 (Vuokkiniemessä ja Repolassa).
Keräysmatkojen tuloksina ilmestyivät kansanrunovihkoset
„Kantele" I-IV (1829-31), sitten „Kalevala"
(1835-36), „Kanteletar" (1840), „Suomen
kansan sananlaskuja" (1842), „Suomen kansan arvoituksia"
(1844, 2:nen lisätty laitos 1851). Matkoillaan L.
oli kerännyt myös kielellisiä aineksia. V. 1841 hän
teki kielellisen tutkimusmatkan Aunukseen, 1841-42
toisen matkan Inarin kautta Norjan Lappiin, Kuollaan,
Arkangeliin ja Aunukseen sekä 1844 matkan Viroon.
Aikomansa kieliopin ainekset L. luovutti Fabian
Collanille julkaisten vain Suomi-kirjassa „Bidrag
till finska språkets grammatik" (1841-42) ja
„Muukalaisuudesta Suomessa" (1844). V. 1849
ilmestyi uusi Kalevala. Välillä L. toimitti
sanomalehtiä, m. m. perustamaansa Mehiläistä.
Nautittuaan pitkäaikaista virkavapautta
piirilääkärinvirastaan L. oli suomenkielen
professorina 1853-62. Hänen professorinväitöskirjansa
koski vepsän kieltä (,,Om det nord-tschudiska
språket", 1853). L. julkaisi myös „Ueber
den Enare-lappischen Dialekt". Otettuaan
täysinpalvelleena eron L. asui Sammatissa,
pääasiassa Lammin talossa, jossa kuoli maalisk.
19 p. 1884. Sinä aikana hän julkaisi suuren
„Suomalais-ruotsalaisen sanakirjan" (1866-80)
ja „Suomen kansan muinaisia loitsurunoja" (1880).
Vv. 1863-72 L. oli virsikirjakomitean
puheenjohtajana painattaen virsikirjaehdotuksia
y. m. virsijulkaisuja,
Paitsi kansanrunouden kerääjänä ja julkaisijana
L:n ansiot ovat suuret kirjakielemme vakaannuttajana
ja sanaseppänä. — V. 1902 pystytettiin hänelle
Helsinkiin Emil Wikströmin muovailema muistopatsas.
[Kallio (1921), Niemi, ,,E. L:n matkat" (1902),
,,E. L:s svenska skrifter" I-II (1908, 1911).]

Lönnrotin patsas Helsingissä.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>