Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti / 65-66 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Meriitti-Merikotka

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Meriitti (ransk.), ansio, virka-ansio;
meriteerattu, ansioitunut, ansiollinen.

Merijoki ks. Suur-Merijoki.

Merijärvi, kunta Oulun läänissä
Keskipohjanmaalla; 207,₃ km², 2,412 as. (1926).

Merikadetti ks. Kadettikoulu.

Merikanto, Aarre (s. 1893), O. M:n
poika, säveltäjä. Säveltänyt 2 sinfoniaa,
pianokonserton, sinfonisia runoja y. m.,
enimmäkseen uusimpaan koloristiseen tyyliin.
— Merikanto, Oskar (1868-1924),
urkutaiteilija ja säveltäjä. Toimi opettajana
Helsingin Urkurikoulussa v:sta 1889 sekä
Musiikkiopistossa urkusoiton opettajana v:sta
1906, Johanneksenkirkon urkurina 1892-1924.
Teki konserttimatkoja kotimaassa ja ulkomailla,
Amerikassakin. Oli orkesterin johtajana Suom.
Oopperassa sekä us. lauluja soittojuhlilla.
Suosittu konserttisäestäjä. Sävellyksistä on
mainittava oopperat ,,Pohjan neito" (1899,
ensim. suomenk.), „Elinan surma" (1910) ja
„Regina von Emmeritz" (1919); sitäpaitsi
kantaatteja, kuvaelma- ja näytelmämusiikkia,
yksin- ja kuorolauluja y. m. Toimi
musiikkiarvostelijana. Julk. piano-,
urkuharmoni- ja pedaalikoulun sekä „Urut,
niiden rakenne ja hoito" (1916).


Oskar Merikanto.

Merikapteeni, säädetyn meripalveluksen
sekä opiskelun suorittanut merenkulkija,
joka on pätevä päälliköksi kaikkiin aluksiin
ja kaikille vesille.

Merikarhu (Otaria ursina),
Tyynenmeren pohjoisosissa elävä korvahylje,
uros 2-3 m, naaras 1,₂₅ m pitkä.
Oli ylenpalttisen pyydystämisen — nahka
arvokas — johdosta vähällä kuolla sukupuuttoon,
rauhoitusmääräysten turvissa kumminkin
toistaiseksi säilynyt.


Merikarhu.

Merikartat, merikortit (ks. t.).

Merikarvia, kunta Turun ja Porin
läänissä, Satakunnan luoteiskulmassa;
417,₅ km², 8,887 as. (1926).
Silakankalastusta ja -suolaamoja. Haminaholman
höyrysaha ja lastauspaikka. Yhteiskoulu.

Merikissa (Anarrhichas lupus),
limakalan heimoon kuuluva, hieman
kivinilkan näköinen, mutta 1-2 m pitkäksi
kasvava merikala. Syö kuoreilisiä
nilviäisiä ja äyriäisiä. Liha maukasta.
Pohjoisissa merissä 50°-70° välissä,
m. m. Vienanmeressä yleisenä.

Merikortit, merikarttoja, jotka
kuvaavat vesistöjä ja niiden osia sekä niiden
rantapiirteitä saarineen ja luotoineen ja
osoittavat karit, matalikot, veden
syvyyden ja virtavuuden, vuoksen ja luoteen
vaihtelut, pohjan laadun ja joihin
kulkuväylät, meriviitat, merimerkit, loistot
y. m. merenkulun turvallisuutta tarkoittavat
laitteet on merkitty. M:lla osoitetaan
aina ilmansuunnat ja kompassin deklinatsioni.
Ne laaditaan tavallisesti Mercatorin
projektsionissa, koska tässä suoraan
määrätyssä ilmansuunnassa kuljettu matka
esiintyy suorana viivana. — Yleensä on
julkaistu oman maan vesien m:eja, mutta
Englannissa ja Saksassa kaukaisiltakin
kulkuvesiltä. M:n toimittamisesta
huolehtivat n. s. merikarttalaitokset,
joina toisissa maissa ovat itsenäiset
laitokset, työn ollessa toisissa
luotsilaitoksen tai laivaston huolena. Suomen
vesiväylien kartoittamisesta ovat
huolehtineet aluksi Ruotsin, sitten osaksi
Venäjän viranomaiset osaksi kotimainen
luotsilaitos, kunnes tehtävä itsenäistymisemme
jälkeen siirtyi Merenkulkuhallitukselle.
Aikojen kuluessa on m:eja ilmestynyt
seuraavista Suomen vesistä: Suomenlahti,
Itämeri, Pohjanlahti, Päijänne, Vesijärvi,
Ruotsalainen, Laatokka, Näsijärvi,
Keitele, Oulujärvi, Saimaan vesistön
pääväylät, Pielisjärvi, Puulavesi, Niini-,
Iis- ja Virmavesi.

Helsingin edustan merikortti.

Merikoski, Oulujoen viimeinen koski,
Oulun kohdalla. Putouksen pituus 1,800 m,
putouskorkeus 6,₅ m, 24,267 hevosv.
(keskiveden aikana).

Merikotka (Haliaëtus albicilla),
90-105 cm pitkä petolintu, siivenkärkien
väli 2,₅ m; tummanruskea, pää ja kaula
harmahtavat, pyrstö valkoinen. Nilkat
tuskin puoliväliin höyhenikkäät. Pesii
koko palearktisella alueella; Suomessa
nyttemmin sangen harvinaiseksi käynyt,
etupäässä Ahvenan saaristossa ja Pohjanlahden
rannoilla. Syö kaloja, vesilintuja ja
hylkeenpoikasia. Pesä jyrkän kallion


Merikotka.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>