Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Metsätasapaino-oppi-Metsätyyppi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
menekistä, vartioimisesta y. m. sekä
hakkausmäärälaskelman, metsänhoito-ohjeet.
ehdotukset metsän hallinnon, vartioimisen,
menekkisuhteiden y. m. parantamiseksi.
Laaditaan valtion hoitoalueilla 10 v:ksi
kerrallaan; yhteis- ja kunnallismetsiäkin
metsälaki määrää asianomaiset hoitamaan
hyväksytyn m:n mukaan.
Metsätasapaino-oppi, metsätalouden
järjestelyopin osa, joka selvittelee
tulojen ja menojen välistä suhdetta
metsätaloudessa eli miten metsätalouden
kannattavaisuus on laskettava.
Metsäteknologia, metsätieteen osa,
joka selvittelee puiden tekn. ominaisuuksia,
kaatoa ja kuljetusta, mekaanista ja
kemiallista jalostamista, metsän
sivutuotteita ja niiden käyttöä. [Helander,
„Metsänkäyttö-oppi" (1922).]
Metsätiede selvittelee, miten
metsätaloutta järkiperäisimmin on
harjoitettava. M:n tärkeimmät alatieteet:
metsänhoitotiede, metsänarvioimistiede,
metsäteknologia ja metsäpolitiikka, johon
tavallaan sisältyy metsähallinto-oppikin.
Metsätieteellinen Koelaitos, per.
asetuksella 24/10 1917 Helsinkiin, toimii
Metsähallituksen alaisena itsenäisenä
laitoksena. Tarkoitus: tutkimuksilla ja
kokeilla selvitellä järkiperäisen
metsätalouden perusteita sekä niitä seikkoja,
joista Suomen metsätalouden tuotta
vaisuus riippuu. M:llä K:lla on 3
professorin-arvonimistä virkamiestä, kullakin
oma tutkimusalansa: metsänhoito,
metsänarvioiminen, metsämaaperäoppi,
lisäksi assistentteja. Erikoiskysymyksien
selvittämistä varten voidaan kutsua
ylimääräisiä tutkijoita. Tutkimukset
julkaistaan ,,Metsätieteellisen Koelaitoksen
Julkaisuja"-nimisenä sarjana.
Metsätieteellinen koetoiminta
selvittelee maassamme, metsätalouden
peruskysymyksiä, oloihimme soveltuvia
metsänhoitotapoija, puulajejamme, vieraiden
metsäpuiden viljelemismahdollisuuksia
Suomessa, metsämaittemme laatua ja
ominaisuuksia, metsävarojemme
suuruutta, metsiemme kasvusuhteita ja
tuotantokykyä y. m. Tällaisten kysymysten
selvittelyä varten on perustettu
Metsätieteellinen Koelaitos (ks. t.). Laitoiksen
koetoiminta tapahtuu pääasiallisesti sille
varatuissa kokeilualueissa, joita nyk. on
16. Vapaan metsätieteellisen tutkimustoiminnan
edistämiseksi toimii Suomen Metsätieteellinen
Seura, [Cajander, „Metsätieteellinen
tutkimustoiminta ulkomailla ja ehdotus sen
järjestämiseksi Suomessa" (1909); Ilvessalo,
„Metsätieteellinen tutkimustoiminta Suomessa" (1926).]
Metsätieteellinen Seura, virallisesti
Suomen M. S., per. 1909
metsätieteellisen tutkimustyön edistämiseksi;
julkaisusarja: Acta Forestalia Fennica.
Metsätilasto jaetaan tarkoituksensa
mukaan kahteen pääryhmään: 1) Työ,
joka metsässä toimitettavilla
säännöllisillä havainnoilla ja mittauksilla
selvittelee metsikköjen, niiden eri tyyppien,
puulajien j. n. e. kasvuoloja sekä muita
metsänhoitoon vaikuttavia metsän ja sen
puiden olosuhteita, joihin voidaan
hankkia matemaattisesti määrättyä aineistoa.
Tällaisten tilastollisten tutkimusten
tuloksia ovat metsätaloudelliset kokemusluku-
ja aputaulukot, kuten massa- ja
kasvutaulut y. m. Näitä tutkimuksia
suorittavat metsätieteelliset koe- ja
tutkimuslaitokset. 2) Varsinainen
taloudellinen m., johon kuuluu tilasto
metsien pinta-alasta, puuvarastosta,
hakkuista y. m. [Suomen Virallinen Tilasto;
Metsätilasto v. 1923 (1925).]
Metsätorppa, kruununmetsätorppa
(ks. t,).
Metsätyyppi. Suomessa on yleisesti
tullut käytäntöön m:eihin perustuva
metsämaiden luokittelutapa. Samaan
metsätyyppiin luetaan kaikki ne metsiköt,
joiden kasvillisuutta, metsän ollessa
hakkuukelpoista tai suunnilleen
hakkuukelpoista, sekä puuston ollessa
normaalisen sulkeutunutta, karakterisoi
enemmän tai vähemmän samanlainen
lajikokoomus sekä samanlainen
ekologis-biologinen luonne, ynnä kaikki ne,
joiden kasvillisuus eroaa näin määritellystä
vain sellaisissa suhteissa, jotka
(esim. riippuen metsikön erilaisesta iästä,
hakkuista y. m.) ovat pidettävät ainoastaan
tilapäisinä tai lyhytaikaisina, ei
pysyvinä. Cajanderin mukaan erotetaan
seuraavat tyyppiryhmät: Lehtometsät:
lihavimmat metsät, sammalta verraten vähän,
varpukasveista voi vähän olla mustikkaa,
ruohoja runsaasti, etenkin ohutlehtisiä
varjoruohoja, saniaisia y. m. Metsää
muodostavina puina: kuusi, koivu, haapa,
harmaa- tai tervaleppä; usein tavataan jaloja
puulajejakin, samaten joukko pensaita. Maa
tyypillistä lauhaa multaa. — Tuoreet
kangasmetsät: maassa enemmän tai
vähemmän täydellinen sammalkasvillisuus
ja runsas mustikkavarvusto. Kaikki
tavalliset puulajit muodostavat metsiä. —
Kuivat kangasmetsät: kasvillisuus
kuivahkonluontoista; sammalten ohella runsaasti
jäkäliä; varvuista huomattavia puolukka,
kanerva ja variksenmarja; pääpuuna enimmäkseen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
