Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti / 287-288 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Mänty-Mäntykukka

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Mänty (Pinus), n. 80 lajia käsittävä
havupuusuku pohjoisella pallonpuoliskolla,
neulaset 2-5 kimpuissaan kääpiöoksissa,
kävyt 2-3-vuotiset. — Tavallinen m.
l. petäjä (P. silvestris) on
katajan jälkeen Euroopan laajimmalle
levinnyt havupuu; sitäpaitsi se kasvaa
myös suuressa osassa Pohjois-Aasiaa.
Fennoskandiassa m. muodostaa tunturi-
ja koivuvyöhykkeen eteläpuolella
erityisen m.-vyöhykkeen. M:n
pohjoisin kasvupaikka meillä on Utsjoen
ja Tenojoen yhtymäkohdassa (69° 55’
pohj. lev.). — M:llä on syvälle
tunkeutuva paalujuuri, joka kuitenkin
tyypilliseksi kehittyy vain otollisessa
maaperässä. Runko normaalioloissa suora
ja täyteinen, haaraton. Oksat kiehkuroissa,
joita muodostuu yksi joka vuosi.
M. kukkii kesäkuussa. Emikukat punaiset,
yksittäin tai kaksittain kasvunsa

Mänty. Emi- (vas.) ja hedekukallinen (oik.) oksa.

aloittaneen vuosikasvaimen kärjessä,
enimmäkseen puun ylemmissä oksissa,
hedekukat kellertävät, alemmissa oksissa
vuosikasvaimien tyvessä. Siemenet
kypsyvät n. 18 kk:n kuluttua kukkimisesta.
Siemenvuodet sattuvat Etelä- ja
Keski-Suomessa n. 4-7:s vuosi, pohjoisessa
harvemmin, paras siemennysikä 60-100 v.,
1,000 siemenen keskim. paino 4,₇ g,
itävyys 85 %. — Täysikasvuisen m:n pituus
23-30 m, korkein meillä tavattu puu
35,6 m. — M. on valoa vaativa,
mutta maaperään nähden hyvin vaatimaton,
viihtyy parhaiten multaisella tai
savensekaisella hiekka- ja murtosoramaalla,
menestyy myös kuivilla hiekkakankailla ja
vierinkiviharjuilla, jotka meillä ovat
yleisimmät m:n kasvupaikat. — M.-metsille
meillä sopivin hakkuutapa on joko
paljaaksi- tai siemenpuuasentohakkauksena
suoritettu lohkohakkaus. Paljaaksi
hakattaessa uusi kasvu hankitaan kylvämällä
tai istuttamalla. Hakkuukelpoiseksi
m.-metsä tulee maamme etelä- ja keskiosissa
80-120 v:n, pohjoisosissa 120-160 v:n
ikäisenä. Korkein ikä, minkä m. terveenä
pysyen saavuttaa, on 200-300 v.,
poikkeustapauksissa 500. — Pahimmat m:n
tuholaiset ovat meillä mänty-yökkö,
mäntykehrääjä, mäntymittari, kääriäiset,
neulaspistiäiset, ytimennäivertäjä ja turilas,
sienitaudeista tervasroso sekä mesisienen
ja männynkäävän aiheuttamat,
Keski-Euroopassa karistetauti. — M:n puuaine
vaihtelee suuresti riippuen puun
kasvupaikasta. Hyvällä m.-puulla sydänpuu
on pihkaista, väriltään kellanruskeaa,
kuivattuna punertavaa, erottuu jyrkästi
vaaleankeltaisesta pintapuusta; huonolla
puulla vuosilustot ovat leveät,
sydänpuuta tuskin ollenkaan on muodostunut.
Edellinen on lujaa ja kestävää, miltei
tammen veroista, jälkimmäinen ei ole
kuusenkaan veroista. M:n om.-p. keskim.
0,82, ilmakuivana 0,52. — Käytäntö
moninainen: rakennuspuuksi, sähkölennätin-,
puhelin- ja kaivospylväiksi, ratapölkyiksi,
puusepänteollisuuteen, polttopuuksi
(polttoarvo pienempi kuin koivun),
selluloosateollisuuteen; kannoista
poltetaan tervaa, sivutuotteena saadaan
hiiliä, tärpättiä, puuhappoa y. m.
Muutamien ulkolaisten m.-lajien pihkasta
valmistetaan hartsia, puuöljyä,
pihkatärpättiä ja pikeä. Nilaa käytetään
vieläkin katovuosina hätäravinnoksi
(„pettuleipä"). — Ulkolaisia m.-lajeja: pinja,
aleppo-, parketti-, sembra-, strobus- l.
weymouth-, vuori-m.

Mäntyharju. 1. Kunta Mikkelin
läänin eteläosassa, osaksi Savon, osaksi
Hämeen puolella; 1,142,2 km², 13,118 as.
(1926). — 2. Rautatieasema Kouvolan-Mikkelin
rataosalla, M:n kunnassa, 42 km Mikkelistä.

Mäntykehrääjä (Lasiocampa pini),
kehrääjäperhonen, jonka karvaiset n.
8 cm pitkät toukat ovat Keski-Euroopassa
usein tuhonneet laajoja mäntymetsäaluelta.

Mäntykiitäjä (Sphinx pinastri),
kiitäjäperhonen; 7 cm pitkä toukka, jonka
takaruumiin kärjessä tumma kaareva piikki,
on Keski-Euroopassa mäntymetsien tuholainen.

Mäntykukka (Monotropa hypopitys),
talvikkien heimoon kuuluva kasvi, jonka
lehdet suomumaisia ja joka kauttaaltaan on
lehtivihreää vailla; kukat nuokkuvassa
tertussa, M. on mädänsyöjä, joka ottaa
ravintonsa havumetsien mullan orgaanisista
aineista. Maamme eteläosissa.


Mäntykukka.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>