Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Oikeudenkäyntikulut-Oikeus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
tutkittavaksi ja ratkaistavaksi. O:t ovat
joko ehdottomia l. absoluuttisia
tai tahdonvaltaisia l. dispositiivisia.
Ensinmainittuja ovat ne, joiden
puuttumisen tuomioistuin viranpuolesta
on velvollinen ottamaan huomioon riippumatta
siitä, onko asianosainen tehnyt siitä
muistutuksen vaiko ei. Tahdonvaltaisen o:n
puuttumisesta tulee asianosaisen sitävastoin
itsensä tehdä väite, jos hän tahtoo sen
huomioonotettavaksi.
Oikeudenkäyntikulut ovat ne menot,
jotka asianosaisella on oikeudenkäynnistä,
kuten asianajajanpalkka, haastekustannukset,
todistajain palkat, toimituskirjain
lunastukset ja leimamaksut y. m. s. Yleisenä
sääntönä on, että se, joka asiassa häviää,
saa korvata vastapuolen o. Jos asia on ollut
niin epäselvä, että menettävällä riitapuolella
on saattanut olla syytä jättää asia
oikeudellisen käsittelyn varaan, tai jos riitapuoli
on voittanut alioikeudessa, mutta
hävinnyt ylemmässä oikeudessa, tai osittain
voittanut ja osittain menettänyt, saavat
kumpikin asianosainen pitää o:nsa
vahinkonaan (Oikeudenkäymiskaari, 21:nen
luku, osaksi muutettu asetuksella 7/9 1901).
Oikeudenkäyntilaitoksen uudistus.
Maamme oikeudenkäyntilaitos on, senkin
jälkeen kun 1868 ja 1901 sekä eräissä
kohdin viime vuosina on tehty
huomattavia uudistuksia, edelleen monessa
suhteessa vanhentunut. Valtiosäätyjen
anomuksesta jo 1892 asetettiin komitea o.
u:ta varten ja sai tämä komitea 1901
valmiiksi mietintönsä. Lainvalmistelukunta
laati niiden nojalla ehdotukset,
joitten mukaan oikeudenkäyntiolomme
tulisivat järjestettäviksi samaan tapaan
kuin suurissa sivistysmaissa. Sen jälkeen
on valmistettu useampia uusia ehdotuksia
o. u:ksi ja äskettäin (1926) on saatu
valmiiksi ehdotukset laeiksi o. u:sta.
Oikeudenkäyntilaitos. Ahtaammassa
merkityksessä tarkoitetaan o:lla
tuomioistuinlaitosta; laveammassa
mielessä o. käsittää oikeudenhoidon
kokonaisuudessaan l. tuomioistuinlaitoksen ja
oikeushallinnon sekä ne oikeudenkäyntilait,
jotka järjestävät tuomioistuinten
toiminnan, ynnä ne siviili- ja rikoslait,
joita tuomioistuinten tulee sattuvissa
tapauksissa soveltaa.
Oikeudenkäyntiniaksut, oikeudenkäynnistä
suoritettavat maksut. Ne kannetaan osaksi
leimamaksuina, osaksi rahassa, kuten veto-,
nosto- ja toimitus-kirjainlunastukset.
Aikaisemmin o:ina kannetut karttapaperintarkastus-,
sotilashuone-, vaivais- ja työhuone- ynnä
kehruuhuonemaksut lakkautettiin 30/12 1920
annetulla leimaverolailla v:sta 1921 alkaen.
Oikeudenkäyntivirhe l. tuomiovirhe,
sellainen olennainen oikeudenkäyntilakien
rikkominen, joka vaikuttaa sen, että tuomio
tai oikeuden päätös voidaan sen johdosta
kumota (Oikeudenkäymiskaari 25:21 ja 22).
Oikeudenkäyttö, se valtion
viranomaisten toiminta, jolla nämä antavat
yksityisille asianosaisille oikeusturvaa,
O. ja oikeudenkäynti ovat saman
menettelyn eri puolia, edellinen katsottuna
valtion, jälkimmäinen yksityisen kannalta.
Oikeudenmukaisuusteoria
ks. Rangaistusteoria.
Oikeudenomistaja. O:iksi sanotaan
niitä henkilöitä, joille jonkun vainajan
jäämistö tulee kuulumaan. Käsite o:t
on laajempi kuin perilliset, o:iin kun
luetaan myös aviopuoliso, testamentinsaajat
y. m. kuolinpesän osakkaat.
Oikeudettomuudentila, tila, jossa
yksilö on oikeudellista suojaa vailla,
kuten (ennen) orjat ja rauhattomiksi tai
lainsuojattomiksi julistetut.
Oikeus. O:lla tarkoitetaan väliin
o.-tiedettä, väliin itse o.-järjestystä, joskus
sitä o:ta l. oikeutusta, minkä o.-järjestys
suo yksilölle, joskus tuomioistuinta sekä
väliin o:n aatetta l. oikeellisuutta.
— Oikeustiede l. lainoppi l. lakitiede
on se tieteenhaara, jonka esineenä on
o.-järjestys. O. oikeustieteenä jaetaan
tavallisesti: I. Yksityis-o.
(jus privatum), joka käsittää kaikki ne
o.-säännöt, jotka järjestelevät yksityisten
välisiä suhteita. Tähän kuuluvat:
1) perhe-, 2) perintö-,
3) esine- ja 4) velvoite-o.
— II. Julkinen o. (jus publicum),
joka käsittää ne o.-säännöt, jotka järjestävät
julkisella vallalla varustetun yhdyskunnan,
joko valtion tai itsehallintoyhdyskunnan,
suhteita sen kanssa rinnastettuihin yhdyskuntiin
tai sen alaisiin yhdyskuntiin ja henkilöihin.
Tähän kuuluvat: 1) kansainvälinen o.
ja 2) kunkin valtion sisäinen julkinen o.
Viimeksimainitussa erotetaan: A) rikos-o.,
B) prosessi-o. ja C) valtio-o.
Valtio-o. vihdoin jaetaan a) valtiosääntö-o:een
ja b) hallinto-o:een.
— Oikeusjärjestys, objektiivinen o.
käsittää ne säännöt, joita jokaisen yhteiskunnassa
on noudatettava ja joiden sitovaisuus perustuu
milloin valtiovallan järjestämään pakkoon,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
